Jumittaa

Painon suhteen ei ole muutamana päivänä tapahtunut yhtään mitään, pienimuotoinen jumitus 73,5 kilon tietämissä on käynnissä. Kalorit olen edelleen pitänyt alhaalla, ehkä liiankin (siinä 1100-1200 kcal). Pidän kaloreita noin alhaalla vielä siksi, että nutrauksen jälkeen en halua nostaa niitä kerralla, vaan pikkuhiljaa. Ja on ehkä pieni henkinen kynnys nostaakin niitä nyt, kun paino ei laske. Katsotaan mitä viikonlopun mittainen kaloriboostaus tekee tilanteelle, saako shokki painon laskemaan vai haluaako kroppa pitää kiinni kaikesta mitä sille annan. Molempia skenaarioita löytyy menneisyydestä.

Flunssa ei ole vieläkään ihan täysin ohi, rasittavaa tämä jatkuva puolikuntoisuus. Nyt on kyllä jo valoa näkyvissä tunnelin päässä ja olo paljon parempi, mutta ei näistä nykyajan taudeista tiedä koskaan mihin suuntaan ollaan menossa. Tuntuu olevan liikkeellä kaikenlaista ihmepöpöä, tyyliin ensin ollaan viikko nuhassa, sitten alkaa kolmen päivän kurkkukipu, ja juuri kun luulet selvinneesi nouseekin lämpöä, ja seuraavan täysikuun aikaan alkaa seisemän päivää kestävä yskä. Tjsp. Kolme viikkoa alkaa itselläkin olla jo takana tätä tautia, määräävänä oireena tällä hetkellä keuhkoissa rohisevat limaklimpit, joita saan kunnian yskiä pihalle mitä mukavimmissa tilanteissa.

Kyllä tulee taas olemaan hankalaa saada itsensä liikkeelle, kun kaikki liikuntarutiinit ovat karisseet ensin joululomaillessa ja sitten sairastaessa. Jätin nyt ilmoittautumatta tuohon lähijumppaankin, joten ei ole edes sitä pakottamassa liikkeelle kerran viikossa. Se on sitten vaan lenkille mars!, kunhan tästä tokenen.

Kiinteiden aloitus

Jututhan alkaa olla kuin vauvablogeissa konsanaan. Olen tässä siis pikkuhiljaa taas tutustunut kiinteän ruoan ihmeelliseen maailmaan, tosin pienin annoksin ja hyvin matalin kalorein. Paino laski taas todella hyvin nutrauksella (no yllätys, kaiken sen joulumässäilyn jälkeen...), mutta takaisin tavalliseen ruokaan siirryttyäni suunta ei ole ollut pelkästään alaspäin, vaan tuttu ylös-alas-sahailu on taas täällä, vaikka kalorit eivät ole edes paljon korkeammalla kuin nutratessa. No ihan odotettavaa oli tämäkin, yritän nyt käynnistellä aineenvaihduntaa nostamalla kaloreita pikkuhiljaa. Nelisen kiloa jouluherkkuja on tiputeltu vyötäröltä, tosin sillä ei ihan päästä vielä edes seiskakakkosten puolelle. Vaaka näytti niinkin kauheaa lukemaan kuin 77,4 kg ensimmäisenä nutrausaamuna, jaiks!

Nyt on niin hyvä draivi taas päällä tämän projektin suhteen, että ihan harmittaa että tulevalle viikonlopulle osuvat eräät viikonlopun mittaiset juhlat hotelliaamiaisineen ja ravintolasyömisineen. Siis harmittaa ainoastaan laihdutuksen kannalta, muutenhan olen ihan intopiukeana lähdössä juhlimaan. Tuo viikonloppu olisi ihan mahdollista vetää kevyestikin, mutta niin harvoin tällaisia juhlallisuuksia sattuu minun tielleni että en taida haluta. Yritän pitää järjen kädessä siinä mielessä, että en ahda itseeni överiä määriä mitään herkkuja. Yritän siis muistaa että herkut eivät maailmasta lopu, vaikka minä en niihin taas viikonlopun jälkeen saakaan hetkeen koskea...

Tällaiset erikoistilanteet tulevat varmasti kuulumaan elämääni sittenkin kun olen laihdutukseni laihduttanut, joten onhan näiden kanssa opittava elämään. Tarkoittaen siis sitä, että herkkulandiaan ei sovi jäädä enää sitten kun juhlat ovat ohi, tai painoa alkaa taas kertyä. Oli se normaalipaino sitten jo saavutettu tai matka vielä kesken.

Sitkeästi sinnitellään!

Menossa on viides päivä nutraten. Tällä kertaa olen pitänyt itseni kiireisenä, enkä ole ehtinyt niin paljon keskittyä tähän projektiin, mutta sujuuhan se tässä sivussakin. Ehkä jopa paremmin, kun ei ehdi analysoida kropan tuntemuksia joka hetki.

Nälkä on ollut, siis niin että maha suorastaan kurisee aina hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa, mutta mitään heikotuksia tms. ei ole tällä kertaa ollut. Makeanhimokaan ei kyllä tällä kuurilla pääse yllättämään, kun edelleen minulle maistuvat ainoastaan ne suklaapirtelöt. Suolaisen himoa ennemminkin on ilmassa, mutta ei mitään sipsihimoa vaan mieli tekisi syödä maha täyteen vaikka savulohta tai paistettua jauhelihaa tai kanasalaattia, ihan siis diettiruokaa vallan. Se hyvä puoli tässä pussiruokavaliossa aina on, että ravinto on niin askeettista ja ankeaa että normaaliruoka alkaa tuntua suorastaan herkulta! Mitään kovin voimakkaita mielitekoja ei onneksi ole ollut. Enkä ole taaskaan etukäteen päättänyt kuurin kestoa, mutta kyllä ensi viikolla viimeistään alan ateria kerrallaan vaihtamaan pusseja kiinteään sapuskaan. Sitä odotellessa...

Voihan tauti!

Räkäpää täällä hei! Pikkuinen flunssa on ollut päällä jo vuodenvaihteesta lähtien, mutta nyt se yhtäkkiä tuntuu äityneen ihan kunnon taudiksi. Se kyllä helpottaa tätä nutrausdieettiä, makuaisti on muutenkin poissa joten hukkaan hyvät syötävät menisivätkin. Pieni nälkä on ollut eilen ja tänään, mutta ei mitään kummallisia oireita eikä mielitekojakaan kummemmin. (Mielessä kyllä käväisi, että olisiko tämä ravinnon yhtäkkinen vähyys voinut saada elimistön antamaan kunnolla periksi flunssalle joka oli tehnyt tuloaan jo jonkun aikaa, mutta ei kai sentään...)

Haluaisin palailla liikuntaharrastusten pariin, mutta ei tämä olo nyt anna myöten. Eilinen kerhomatkakin meinasi olla yhtä tuskaa, kun oltiin sen verran myöhässä että jouduttiin menemään rattaiden kanssa melkein juoksujalkaa. Senkin puolesta hyvä hetki nutrata, kun liikkua en flunssan takia jaksaisi joka tapauksessa!

Ties kuinka mones nutraukseni

Tsädäm, näin sen päätin että nutraten mennään taas! Eilen illalla hipsin vielä Sokokselta hakemaan tarjouspaketin Nutrilettin suklaa shakea. Tarkoitus on mennä nyt (ainakin alkuun) ohjeen mukaan ja soveltamatta, eli viisi pussia päivässä ja korkeintaan kasvista lisäksi. Poikkeuksena saatan korvata pussin patukalla silloin tällöin, mutta muita VLCD:llä kiellettyjä ekstroja ei sallita. Porkkanat yms. vihannekset ovat virallisen ohjeen mukaan sallittujen listalla, joten niitä sitten jos pureskelun tarve iskee. Ja kalorit pidän kiltisti alle 800 kcal/ päivä, kuten ohjeessa seisoo. 

Poikkeuksen poikkeuksena sitten otan jotain ekstraa jos tosi paha heikotus iskee, niin kuin muistan tapahtuneen ainakin kerran. Ylimääräisen patukan tai rahkan vaikka, mutta nämä siis äärimmäisessä hätätapauksessa.

Pakko myöntää että eilen Nutrilettin hakureissulla vietin tovin jos toisenkin valkkaamassa tarkasti viimeistä suklaalevyä, ja söin ylimääräisen sämpylän iltapalaksi vaikkei ollut edes nälkä, ihan vaan varmuuden vuoksi ettei jää kaivelemaan, koska se oli viimeinen sämpylä pitkään aikaan. Tuntuu että olen taas ihan alkutekijöissäni tämän homman kanssa, kun tuollaiset ajatusmallit pyörii päässä. Saa nähdä mitä tästä tulee nyt kun taas nutreilla lutraan, mutta niinhän sitä sanotaan että epäonnistunut on vasta sitten kun lakkaa yrittämästä. Sovitaan siis että tähän mennessä en ole epäonnistunut vaikka joulua en suurista puheista huolimatta juhlinutkaan alle 70-kiloisena. Ja sovitaan myös että pääsiäistä vietetään sitten niiden 6-kymppisten puolella. Nih!

Uusi vuosi ja vanhat jutut

Heippahei pitkästä aikaa! Olen ollut niin lomamoodissa, että vaikka toki rekisteröin vuoden vaihtumisen ja paukkuvat raketit, hämmästyin silti kun ne vähäiset blogilistalla seuraamani diettiblogit alkoivat yhtäkkiä päivittyä. Mietin kovasti että miksi nyt jo, mutta totta tosiaan, vuosi vaihtui ja uuden vuoden lupaukset on aika laittaa joukolla täytäntöön!

Meidän perheen osalta arki alkaa vasta huomenna, joten itse olen aktiivisesti siirtänyt dieettiajatuksia siihen hetkeen kun olemme koko porukka omassa kotona ja mies palaa takaisin töihin ja arkirytmi lähtee taas rullaamaan. Olen varovasti käynyt kurkkimassa vaa'an lukemia aina välillä, ihan vain jos sillä saisin hillittyä kaikista päättömintä mussutusta. Reilut kolmisen kiloa tässä on tullut lähes kuukauden lomailun seurauksena, luulen että alle puolet siitä on nestettä tms. helposti karistettavaa, ja lopun kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä. Ja kyllähän niissä vanhoissakin kiloissa riittää vielä karistettavaa. 

Mietin että olisiko Nutraus taas hyvä keino herkuttelukierteen katkaisuun ja vatsalaukun kutistamiseen. Toisaalta terveellisempiäkin tapoja olisi, vaan ei yhtä tehokkaita... No katsotaan millä keinoin huomenna lähdetään liikkeelle, tavoite sama vanha, terveellisempi elämä ja hoikempi vartalo!

Miten menee?

No siten, että paino on 73,7 kg, eli tiukasti samassa pysytään. Lenkillä en ole jaksanut käydä, ja jumppalukukausikin päättyi joten aika vähissä on liikunta ollut. Lenkillä käymättömyyteen ei ole mitään oikeaa syytä, en vain ole viitsinyt raahautua tuonne talviseen viimaan ja vesisateeseen. Tai no, on minulla alaselkä jumittanut jotenkin kummallisesti viime aikoina, oikeastaan edellisestä lenkistä lähtien, joten sen takia lenkkeily ei ehkä kovin fiksua nyt olisikaan. Mutta kyllä suurin syy on nyt ollu ihan rehellisesti sanottuna laiskuus ja mukavuudenhalu.

Ajattelin nyt tässä vaiheessa toivotella tunnelmallista ja rauhallista joulua kaikille! Sitten ensi vuonna viimeistään jatketaan uudella motivaatiolla sinne 6-kymppisiin.