Jututhan alkaa olla kuin vauvablogeissa konsanaan. Olen tässä siis pikkuhiljaa taas tutustunut kiinteän ruoan ihmeelliseen maailmaan, tosin pienin annoksin ja hyvin matalin kalorein. Paino laski taas todella hyvin nutrauksella (no yllätys, kaiken sen joulumässäilyn jälkeen...), mutta takaisin tavalliseen ruokaan siirryttyäni suunta ei ole ollut pelkästään alaspäin, vaan tuttu ylös-alas-sahailu on taas täällä, vaikka kalorit eivät ole edes paljon korkeammalla kuin nutratessa. No ihan odotettavaa oli tämäkin, yritän nyt käynnistellä aineenvaihduntaa nostamalla kaloreita pikkuhiljaa. Nelisen kiloa jouluherkkuja on tiputeltu vyötäröltä, tosin sillä ei ihan päästä vielä edes seiskakakkosten puolelle. Vaaka näytti niinkin kauheaa lukemaan kuin 77,4 kg ensimmäisenä nutrausaamuna, jaiks!
Nyt on niin hyvä draivi taas päällä tämän projektin suhteen, että ihan harmittaa että tulevalle viikonlopulle osuvat eräät viikonlopun mittaiset juhlat hotelliaamiaisineen ja ravintolasyömisineen. Siis harmittaa ainoastaan laihdutuksen kannalta, muutenhan olen ihan intopiukeana lähdössä juhlimaan. Tuo viikonloppu olisi ihan mahdollista vetää kevyestikin, mutta niin harvoin tällaisia juhlallisuuksia sattuu minun tielleni että en taida haluta. Yritän pitää järjen kädessä siinä mielessä, että en ahda itseeni överiä määriä mitään herkkuja. Yritän siis muistaa että herkut eivät maailmasta lopu, vaikka minä en niihin taas viikonlopun jälkeen saakaan hetkeen koskea...
Tällaiset erikoistilanteet tulevat varmasti kuulumaan elämääni sittenkin kun olen laihdutukseni laihduttanut, joten onhan näiden kanssa opittava elämään. Tarkoittaen siis sitä, että herkkulandiaan ei sovi jäädä enää sitten kun juhlat ovat ohi, tai painoa alkaa taas kertyä. Oli se normaalipaino sitten jo saavutettu tai matka vielä kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti