Toistaiseksi viimeiset ruokakuvat

Noniin, siinähän kävi niinkuin uumoilinkin, eli kovin pitkään en jaksanut ruokiani kuvata. Harmi, sillä oikeasti monen monta kasvista olisi tuollakin jaksolla jäänyt syömättä ilman näitä kuvia ja niiden luomaa painetta! Perjantaina vielä heiluin kännykän kameran kanssa, joten laitetaanpa ne vielä jakoon kun kerran tuli otettua.

Aamiaiseksi mandariini ja jälkiuuniruispala kinkulla, juustolla ja rehuilla

Lounaaksi tomaattituorejuustokeitto ja puolisen purkkia raejuustoa, näkkäri juustolla ja kurkulla

Päivälliseksi makaronilaatikkoa ja tomaattia

Iltapalaksi pari leipää ja proteiinirahka

Ei ehkä täydellistä syömistä, kasvisten määrässä on edelleenkin varaa lisätä, mutta väittäisin että jos aina söisi näin, niin kyllä näillä eväillä jo hiljakseen laihtuisikin!

Valitettavasti viikonloppuna herkuttelin kyllä ihan olantakaa, lauantai meni muuten syömisten puolesta kivasti mutta hampurilaisiin erikoistuneessa ravintolassa tuli sitten nautiskeltua ihan olan takaa jälkkäreineen päivineen (ja tällä kertaa en puhu mäkkäristä vaan ihan oikeasta ravintolasta...). Sunnuntaina en sitten halunnut vastustaa suklaalevyn ja joulutorttujen kutsua.

Kyllä näppylät on nyt niin, että motivaatiota kunnon rutistukseen ei tahdo löytyä. Olen sellaisessa moodissa, että arkipäivisin minua huvittaa syödä kevyesti. Ihan tosissaan huvittaa, eikä se tunnu yhtään pakkopullalta. Sen sijaan viikonloppuna herkkuhammasta kolottaa vähän liikaakin. Joulukin väijyy kulman takana, ja kieltämättä mielessä pyörii että josko jatkaisi tähän tyyliin jouluun asti, ja ottaisi sen rutistuksen sitten jouluherkkujen jälkeen. Pitkän sukulointiloman jälkeen ihan varmasti motivaatiota terveelliseen ruokailuun jälleen löytyisi. Toisaalta olen useaan otteeseen julistanut olevani alle 70 kg jouluna, ja harmittaahan se jos en tähän tavoitteeseen pääse. Ja tässä vaiheessa lienee jo turvallista todeta että en tavoitteeseeni tule pääsemään, koska aika alkaa käydä vähiin ja vaaka seikkailee siellä 73-alkuisissa. Kilo viikossa olisi tähän kohtaa mahdottoman tiukka tahti!

Tietysti joillain radikaaleilla toimenpiteillä, kuten nutrauksella, voisi olla  vielä mahdollisuudet. Mutta sellainen rutistus tuntuu niin turhalta juuri ennen joulua, koska joulun pyhinä aijon kuitenkin herkutella, joten nesteturvotukset jo itsessään pompsauttaisivat painon varmasti takaisin reippaasti yli 70 kilon lukemiin. Pysyvää muutosta siis tuskin tässä kohtaa nutrauksella saavuttaisin, korkeintaan onnistuisin laihduttamaan lihakia pois ja korvaamaan niitä sitten joulupöydässä läskillä. 

Jatkan nyt siis tällä kuvissa näkyvällä ruokavaliolla, ja yritän väistellä herkkuja arkisin, mahdollisuuksien mukaan myös viikonloppuisin. En päästä painoa kipuamaan yli 74 kilon rajapyykin, niin tästä on hyvä jatkaa sitten kun motivaatio uudestaan nostaa päätään. Toivoisin että jouluna paino olisi jossain 72 kilon tietämissä, siinä taitaa olla riittämiin tavoitetta loppuvuodelle.

Sitä samaa

Pakko sanoa että on kyllä ollut ihanan vapauttavaa, kun ei ole "tarvinnut" laskea kaloreita! Vaikka on tämä ruoka-annosten kuvaaminen ehkä hieman älytöntä ja aikaavievää sekin... Siksipä en ole kauheasti panostanut kuvien laatuun ja kauneuteen, kunhan jonkun räpsyn olen saanut näpättyä vatsan kurniessa. Pahoitteluni jos tämän tyyliset postaukset ovat lukijalle tylsää luettavaa (jos siis ketään on enää langoilla näitä jorinoita lueskelemassa), mutta tämä tuntuu minua nyt auttavan tällä hetkellä projektissani eteenpäin (tai ainakin olemaan luisumatta taaksepäin!). Mutta älkää pelätkö, tuskin kovin pitkään jaksan kuvata jokaista suupalaani. 

Tämä ei ole ihan samantyyppinen ruokavalio kuin mitä olen noudattanut yleensä tällä dieetillä, luulen että kaloreita tulee nyt ainakin jonkin verran enemmän. En todellakaan suurimmassa laihtumishurmiossa ripotellut salaatteihini paahdettua sipulia tai puputtanut näin paljon leipää, pois se minusta! Rennommalla otteella siis mennään, ja kun en totuutta täysin tiedä ei tule myöskään kiusausta laskea kaloreita turhan alas. Toivon että tälläkin tyylillä saisin tulosta aikaan.

Olen tietoinen ruokavalioni monista sudenkuopista, mutta mielelläni otan myös vastaan kommentteja sikäli mikäli joku haluaa mielipiteensä jakaa. Eilisen kuvilla jatketaan, eli here we go again:

Proteiinirahka pika-aamiaiseksi

Jämälautanen lounaaksi: paistijauhelihaa, paistettua sipulia, puolikas peruna paistettuna sekin, fetaa ja kasviksia. 

Lohta, dippiä, paistinperunoita ja kirsikkatomaattia

Pari pientä palaa kauraleipää kinkulla, juustolla ja paprikalla, sekä rahka-mansikka-mango -smoothie iltapalaksi.

Ruokapäiväkirja, osa 2

No niin, täällä taas tiedossa kuvasaastetta ruudun täydeltä! Tarkoituksenani oli ottaa pelkkiä vaakakuvia, mutta ei mennyt ihan putkeen sekään. Enkä jaksanut niitä alkaa kääntämään (laiska, kuka muka? minäkö?). Sen lisäksi että kuvat ovat siis luokattomia kännykkäräpsyjä, ne ovat sikin sokin eri päin. Huoh... toivottavasti ette tulleet tänne suoraan jostain täydellisesti photoshopatusta muotiblogista! 

No jokatapauksessa tässä eiliset ruokailuni siis, ollos hyvä:

Aamiainen: jälkiuuniruispala kinkulla ja mandariini

Lounas: sitä samaa kanasalaattia, on se salaattikin siellä jossain höysteiden alla...

Välipala: Lapsen jämäbanaani ja leipä

Päivällinen: Lohta, perunaa, creme fraiche -dippiä ja salaattia sinappikastikkeella

Iltapala: leipä, kerrosrahka, mandariini

Hmm...Olisin voinut vannoa että en eilen syönyt välipalaa, mutta eivät kai kuvat valehtele. Eipä kummempaa kommenttia ole päivän ruokavaliosta, samaa huttua kuin eilenkin, paitsi että lohi pitänee huolen terveellisten rasvahappojen saannista paremmin kuin eiliset valinnat. Hevi-osastoa olen normaaliin verrattuna syönyt taas hienosti! Vaikkakin höyrytetyt parsakaalikeot kuvista edelleen puuttuvat (ai miten niin eksynyt lukemaan fitness-blogeja viime aikoina?). En voi sietää kypsennettyjä vihanneksia, kyllä ne nyt jossain lihakeitossa menevät, mutta että varta vasten alkaisin höyryttää vaikkapa porkkanaa, not my cup of tea! Onneksi tykkään sentään joistakin vihannesyksilöistä raakana, joten en ole ihan toivoton tapaus. Yritän nyt tosiaan saada kasvikset näyttelemään suurempaa osaa ruokavaliossani, ja täytyy sanoa että siihen tämä kuvallinen ruokapäiväkirja on ollut toistaiseksi oiva apu! Näillä jatketaan siis, pahoitteluni jo etukäteen.

Ruokapäiväkirja kera kuvien

Heipä hei, täällä motivaatiopulainen laihdutusbloggaaja. Monta kertaa jo olen kirjoittanut siitä kuinka motivaatio ei enää ole yhtä kohdallaan kuin projektin alussa, vaikka työnsarkaa vielä laihdutuksen saralla riittäisi kilotolkulla. En tiedä kuinka saisi päälle samanlaisen hurmoksen, jonka voimalla menin viikkokausia ilman ainuttakaan herkuttelua! Viimeisin nutrausräpistelykin meni aivan hukkaan, kun en jaksanut sen jälkeen pitäytyä riittävän hyvin ruodussa. Tein juuri sen mitä halusin viimeiseen asti vältellä, eli söin liikaa. En nyt mitenkään ratkennut mässäilemään, mutta pikkuhiljaa herkut maistuivat enemmän ja enemmän ja paino on palannut takaisin sinne 73-74 kilon lukemiin. Aivan turhaan siis kärsin nälkää viimeksi nutratessa, ja näköjään motivaation ollessa tämä nutrit on jätettävä kaappiin. Katsotaan jos ensi vuonna uudestaan.

Tässä motivaatiopulasta kärsiessäni ajattelin, että kuinka voisin hyödyntää blogiani projektissani. Keksin ruveta kuvamaan jokaisen syömäni aterian, ja kuvata tietenkin postaan tänne! Muiden blogien ruokakuvia katsellessani olen huomannu, miten kivalta värikkäät, kasvispitoiset annokset näyttävät. Niiden syöminenkin on varmasti mukavampaa kun ankeiden, värittömien, pelkkää pastaa ja kanakastiketta sisältävien ruokien mättäminen. Jostain syystä silti ne kasvikset usein jäävät lautaseltani edelleen uupumaan. No, ei kun sanoista tekoihin ja iPuhelimen kamera laulamaan, tässä siis luokattoman huonolaatuiset ruokakuvani eiliseltä (pahoittelut oikeasti näistä surkeista räpsyistä, mutta ehkä ne asiansa tässä tapauksessa ajavat...):

Aamiainen: jälkiuuniruispala margariinilla ja kinkulla, mandariini

Lounas: Naudan 10 % jauhelihaa, rypsiöljyssä paistettua sipulia, tomaattia, kurkkua

Välipala: Jälkiuuniruispala margariinilla, juustolla ja tomaatilla, mandariini ja proteiinikerrosrahka

Päivällinen: Kanasalaatti (salaatti, tomaatti, kurkku, feta, broilerin filee, paahdettu sipuli, chili-kastike)

Iltapala: purkillisesta maitorahkaa, mansikoista ja mangosta surautettu smoothie

Proteiinia eilen sain varmasti riittävästi, samoin luulen että puolisen kiloa kasviksia on ainakin aika lähellä. Rasvaakin varmasti sinänsä tuli riittävästi, mutta hyvää rasvaa ei nimeksikään (tässä yleensäkin on paljon petrattavaa meikäläisellä!). Leivänpäälläkään kun ei oikeasti ole mitään kasvismargariinia, vaan taitaa olla 60 % oivariinia. Juustoissa leivänpäällä ja salaatissakin on sitä vääränlaista rasvaa. Kanasalatti nyt on lähinnä vitsi, kun se on kuorrutettu fetalla ja tuolla ah niin ihanalla ja rapsakalla paahdetulla sipulilla. Yleensä olen lorauttanut salaattiin öljyä, mutta nyt minulla on menossa chili-kastike kausi, johon tuo paahdettu sipuli kuuluu olennaisena osana. Salaatissa olisi kyllä varaa muokata terveellisemmäksi, mutta olen pahimmanlaatuinen ruokajumittaja ja viime viikkoina salaatti on maistunut parhaiten nimenomaan noilla täytteillä. Kunhan tuo sipulipussi on käytetty loppuun niin uutta en osta!

Tämä oli selkeästi kaunisteltu ruokavalio kun viime päiviin vertaa, ruokapäiväkirjan pito auttaa heti! Tänäänkin olen jatkanut ruokakuvien räpsimistä, joten palataan asiaan huomenna samanlaisen postauksen kera.

72,1 kg

72,1 kg, seiskaykköset ne vaan lähenee. Olen miettinyt että kerta viikkoon punnituspäivä olisi järkevä, mutta haluan saada itselleni muistiin nämä lukemat, joten merkkailen tämänkin ylös. Täytyy sitten jossain vaiheessa karsia tuota sivupalkkia jos ihan mahdottoman pitkäksi kasvaa tuo kg-lista. Vähän sitä olen jo karsinutkin, mutta paljoa en raaskinut. No onhan se nyt niin hieno!

Onneksi vaaka ei rankaissut, vaikka itsekurini ei eilen illalla pitänytkään täysin kun mies roudasi oman iltapalansa, eli mäkkärin kassin viereeni sohvalle. Maistoin pari ranskalaista ja haukkasin hampurilaisesta, onhan tuo niin rasvaista sapuskaa että kaloreita kertyy nopeasti pienestäkin maistamisesta. Mutta pientähän tuo oli siihe verrattuna, jos olisin sortunut tilaamaan mieleheltä oman aterian... 

Nämä pienet lipsumiset kertovat vähän yleisestä fiiliksestä tähän hommaan, ei puhettakaan että vaikka syyskuussa olisin hamunnut miehen epäterveellisiä herkkuja! Ihan alkuun mies ei kannustuksen vuoksi kyllä tuonutkaan kotiin mitään herkkuja, mutta en kai voi vaatia toista (toim. huom. hoikkaa ja normaalipainoista) olemaan täysin herkuitta kuukausitolkulla. (Hyväähän se toki tekisi hänellekin, vaikka herkut eivät hänellä niin helposti tartukaan jenkkiksiin kiinni...)

Hienoisesta takkuilusta huolimatta meinaan kyllä pusertaa sinne 60-luvulle vielä tämän vuoden puolella vaikka väkisin! Eikä tässä oikeastaan muuten mikään takkua, mutta kaikkia yllättäen nenän eteen päätyviä herkkuja ei millään meinaa enää osata vastustaa, toisin kuin alkudieetistä. Toisaalta normaalielämään pienet herkut kuuluvatkin, ja tavallaan on ihan ok höllätä hieman kun tavoite lähenee, mutta toisaalta se on niinkin että viimeisten kilojen tiputtaminen on erityisen hankalaa ja voi vaatia tiukempaa otetta kuin aikaisemmin. Tekisi mieli jo alkaa vältellä tiettyjä sosiaalisia tilanteita herkkujen pelossa (siis hetkeksi aikaa vain), mutta toisaalta kotiäidin elämässä täytyy kyllä käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen kun pääsee ihmisten ilmoille, lapsen kanssa tai ilman! Muuten on uhkana vakava mökkihöperyyden vaara. Niinpä siis tänäänkin pakkaan lapsen autoon ja suunnataan ystävien luokse, ja toivotaan parasta...

Kolmannen nutrauksen loppuraportti

Vaaka kiusaa edelleen lukemalla 72,5 kg. Muuten ihan kiva lukema, mutta lauantaiaamuna sain ihastella jo niinkin pieniä numeroita kuin 71,7. Sen jälkeen seiskakakkoset nähtävästi tulivat jäädäkseen. Mutta kokemus on opettanut, että jos vaaka suostuu joku päivä edes vilauttamaan alhaisempia lukuja, ei niihin todellisuudessakaan ole enää pitkä matka! Laitan nyt kuitenkin tuohon sivupalkkiin tämän aamun painon, enkä noita kerran vilahtaneita haamulukuja, vaikka yleensä olenkin aina sen alimman saavutetun laittanut. Onpahan kivempi jatkaa tästä eteenpäin, kun on suurempi todennäköisyys päästä pian päivittämään taas uusi, pienempi luku...

Eilen en enää nutrannut laisinkaan, ja lauantainakin aika löysin rantein, vaikka silloin vielä aamu- ja välipala koostuivat nutreista. Viikonloppuna törmäsin kahteen kahvipöytään joita en pystynyt välttelemään (eli en siis halunnut), joten molempien päivien kalorisaldot kiipesivät reiluun 1200 kilokaloriin. Ehkäpä tästä johtuu pieni pompsahdus vaa'alla, kun en saanut toteutettua kaloreiden nostoa yhtä hitaasti kuin aikaisemmilla nutrauskerroilla. (Tai oikeastaan syy lienee ennemminkin hiilareiden nopea nostaminen, ne kahvipullat aaaargh..!) Vaan eipä tämä tämänkertainen rykäisy ollut muutenkaan yhtä tiukasti toteutettu, siksi myös painonpudotus jäi hieman alhaisemmaksi.

Tälle kierrokselle lähdin n. 74 kilon lukemasta, joten semmoiset 1,5 kiloa näyttää jääneen tulokseksi. Hyvä tulos viikossa, ja parasta siinä on se että paino näyttää olevan suhteellisen turvallisesti tuolla seiskakakkosten puolella, kun lähtötilanne oli 73-74 alkuisissa lukemissa. Lisäksi tuollainen nutrausyritelmä saa aikaan sen, että terveellinen ruoka maistuu taas hyvältä, sain katkaistua herkkuhimokierteen! Vaikka paljon hyviä asitoita siis tuli saavutettua, niin kyllä ihmismieli on sen verran kummallinen, että pieni pettymys jäi viime viikosta, kun en pystynyt pysymään yhtä tiukkana kuin aikaisemmilla kerroilla.

Tälle viikolle on suunnitelmana pysyä tosi skarppina, ja saada toivottavasti se 71-alkuinen lukema vilahtamaan uudestaan vaa'alla. Normaalia, terveellistä ja vähäkalorista ruokaa syömällä aijon tämän toteuttaa! Kalorit yritän kuitenkin pitää vähän tavallista alempana, koska viikon päästä on sitten vuorossa taas hieman löysempi viikko. Vähän erilaisia ärsykkeitä aineenvaihdunnalle, jospa se ei pääsisi nukahtamaan...