72,1 kg, seiskaykköset ne vaan lähenee. Olen miettinyt että kerta viikkoon punnituspäivä olisi järkevä, mutta haluan saada itselleni muistiin nämä lukemat, joten merkkailen tämänkin ylös. Täytyy sitten jossain vaiheessa karsia tuota sivupalkkia jos ihan mahdottoman pitkäksi kasvaa tuo kg-lista. Vähän sitä olen jo karsinutkin, mutta paljoa en raaskinut. No onhan se nyt niin hieno!
Onneksi vaaka ei rankaissut, vaikka itsekurini ei eilen illalla pitänytkään täysin kun mies roudasi oman iltapalansa, eli mäkkärin kassin viereeni sohvalle. Maistoin pari ranskalaista ja haukkasin hampurilaisesta, onhan tuo niin rasvaista sapuskaa että kaloreita kertyy nopeasti pienestäkin maistamisesta. Mutta pientähän tuo oli siihe verrattuna, jos olisin sortunut tilaamaan mieleheltä oman aterian...
Nämä pienet lipsumiset kertovat vähän yleisestä fiiliksestä tähän hommaan, ei puhettakaan että vaikka syyskuussa olisin hamunnut miehen epäterveellisiä herkkuja! Ihan alkuun mies ei kannustuksen vuoksi kyllä tuonutkaan kotiin mitään herkkuja, mutta en kai voi vaatia toista (toim. huom. hoikkaa ja normaalipainoista) olemaan täysin herkuitta kuukausitolkulla. (Hyväähän se toki tekisi hänellekin, vaikka herkut eivät hänellä niin helposti tartukaan jenkkiksiin kiinni...)
Hienoisesta takkuilusta huolimatta meinaan kyllä pusertaa sinne 60-luvulle vielä tämän vuoden puolella vaikka väkisin! Eikä tässä oikeastaan muuten mikään takkua, mutta kaikkia yllättäen nenän eteen päätyviä herkkuja ei millään meinaa enää osata vastustaa, toisin kuin alkudieetistä. Toisaalta normaalielämään pienet herkut kuuluvatkin, ja tavallaan on ihan ok höllätä hieman kun tavoite lähenee, mutta toisaalta se on niinkin että viimeisten kilojen tiputtaminen on erityisen hankalaa ja voi vaatia tiukempaa otetta kuin aikaisemmin. Tekisi mieli jo alkaa vältellä tiettyjä sosiaalisia tilanteita herkkujen pelossa (siis hetkeksi aikaa vain), mutta toisaalta kotiäidin elämässä täytyy kyllä käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen kun pääsee ihmisten ilmoille, lapsen kanssa tai ilman! Muuten on uhkana vakava mökkihöperyyden vaara. Niinpä siis tänäänkin pakkaan lapsen autoon ja suunnataan ystävien luokse, ja toivotaan parasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti