No vihdoin, pitkästä aikaa näkyi taas alempia lukemia vaa'alla! 73,2 kg, eli ei nyt mitään hurjaa tiputusta vielä mutta sentään kyseessä on all time low -lukema sitten raskaudenjälkeisen ajanlaskun! Näin vähän olen painanut viimeksi alkuraskaudessa (minullahan paino nousi kuin raketti alkuun, mikä lie turvotus syynä...).
Odotan seiskakakkosia hurjasti, ehkä tapaan ne jo huomenna!? Sellaisia lukemia en olekaan "ikinä" painanut, koska ennen raskautta paino alkoi kutosella ja tosiaan raskausaikana nousu oli ihan tarkoituksellista ja alussa niin nopeaa, että tuo 72 livahti ohi. Ja viime vuonna alkukesänä alhaisimmillaan paino kävi siellä 73,6 kilossa.
Nyt alan olla lähellä sitä ennen raskautta ollutta painoa, mutta olo ei ole yhtään hoikka vielä. Eikä se ollut silloin siellä 60-luvun puolellakaan, sen muistan. Vaan ihmekös tuo, kun noistakin lukemista on vielä matkaa normaalipainoisuuteen.
Tuntuu käsittämättömältä että yli 10 kiloa on lähtenyt, olen mahtanut olla todella tuhdissa kunnossa (ja kyllä olinkin!). Pää ei ihan pysynyt mukana silloin lihomisessa eikä myöskään nyt toiseen suuntaan mennessä eli laihtuessa, enkä usko että kroppaani olen kovin tyytyväinen vielä siellä juuri alle 70 kilossakaan. Normaalipainon saavutan noin 65 kilossa, jos niihin lukemiin asti pääsisi niin voisin ehkä alkaa ylipuhua itseäni tyytyväiseksi, ennen sitä olen kuitenkin virallisilla mittareilla mitattuna ylipainoinen. Lisäksi vartalonmallini on hankala, mielestäni pitkät, pitkäsääriset ja sirot ihmiset voivat piilotella muutamaa kiloa vaikka vatsassaan, ja näyttää yleisilmeeltään hoikalta. Minä taas persjalkaisena, paksunilkkaisena ja -ranteisena ja sitkeällä kaksoisleualla varustettuna näyttäisin oikeasti hoikalta varmaan vasta joskus 60-kiloisena.
No motivaatio on ainakin saatu taas kohdalleen, pitäkäähän peukkuja seiskakakkosille pääsystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti