No siinähän se otsikossa jo tulikin, on ollut niin kiireistä tämä elämä että blogin pariin en ole kunnolla ehtinyt. Taisi tulla ennätyspitkä päivitystauko jopa. Välillä tämä kiireen määrä tuntuu käsittämättömältä, kun en ole vielä edes töissä vaan kotiäitinä. Miten tähän kuvioon ehtisi vielä sen päiväkotirumban päälle, kysyn vaan?
Onneksi ei ole ollut pelkästään ikäviä kiireitä, vaan illat ovat kuluneet erilaisissa kodinprojekteissa ja harrastusten parissa. Mies on myös ollut epätavallisen puuhakas, jolloin tietysti lastenhoitonakki lankeaa useammin minulle iltaisinkin. Kaikella tällä kiirepuheella tähtään siis siihen, että lenkkeily on jäänyt harmittavan vähiin! 2-3 liikuntakertaa viikkoon olen saanut kalastettua tässä parin viikon aikana, mikä on vähemmän kun haluaisin. Ja uskokaa tai älkää, minua on välillä jopa harmittanut etten ole päässyt lenkille! Ei ole niin vakavaa jos en kolmea kertaa viikossa pääse, mutta ainakin kerran pitäisi joka viikko itsensä lenkkipolulle laittaa, jotta saavutettu juoksukuntotaso pysyisi edes jotenkuten yllä. Tällä hetkellä lenkkeilystä aikaa nipistää eräs toinen harrastukseni, johon olen nyt aivan hurahtanut. Voi kun olisin tämän harrastuksen keksinyt aikana ennen lasta, jotta olisin päässyt harrastamaan sydämeni kyllyydestä... No, aikataulutetristä pelaamalla kaikki lienee mahdollista...?
Sitten asiaan eli painoon. Pitkä jumitus 73,5 kilossa on takana, valitettavasti vaan vaaka liikahti lopulta sinne väärään suuntaan, seiskanelosten puolelle asti. Ja ihan omaa syytä kaikki, kun viikonloppuna tuli hieman herkuteltua. Viimeksi blogiin kirjoitellessa taisimme olla menossa ravintolaan syömään, ja pohdiskelin kevyen ja tuhdin ateriavaihtoehdon väliltä. No päädyin sitten hampurilaiseen, ja täytyy sanoa että virheliike oli se. Rasvakeittimen kautta käyneet rapeat ranskalaiset ovat yleensä olleet parasta mitä tiedän, mutta nyt se rasvan määrä ällötti. Samoin hampurilainen ei maistunut oikein miltään. Liian tiivis eineksen näköinen pihvi, jonka päällä seitsemän (7!!) viipaletta cheddaria, jotka olivat jääneet kylmäksi köntsäksi hampurilaisen sisällä. Söin annoksesta ehkä juuri ja juuri puolet.
Aikaisemmin olen moisia settejä vedellyt ketjuravintoloissa kyllä hyvällä halulla, joten ajatuksissa kävi että olisiko tämä uudenlainen ruokavalioni, jota pian kolme kuukautta olen noudattanut, muuttanut makumieltymyksiäni jotenkin. Nyt kun oikein ajattelen, niin esim. mäkkärisapuskaa en ole himoinnut moneen viikkoon. Mies on välillä käynyt kyseisestä puljusta hakemassa iltapalaa itselleen kotiin, mutta ei ole tehnyt tiukkaakaan katsella moisia mättöaterioita vierestä.
Olen aina ajatellut että terveellinen ruokavalio tarkoittaa automaattisesti kieltäytymistä asioista, niin että omien mielihalujensa vastaisesti joutuu väkisin aina valitsemaan sen terveellisen vaihtoehdon jotta paino pysyisi kurissa lopun ikää. Rehellisesti sanoen ei tullut edes mieleen, että voisi olla mahdollista että en edes haluaisi syödä sitä epäterveellisintä vaihtoehtoa, tai että se jopa maistuisi suussani pahalta! Näin ei ole käynyt ikinä. (Eikä tämä muutos valitettavasti vieläkään koske suklaata...) Mutta tästä voisin ottaa opikseni, ja seuraavalla kerralla ravintolassa oikeasti valita sen edes hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Enkä tarkoita välttämättä salaattia, vaan tuostakin ravintolasta olisi löytynyt ihan ok kana-annos, joka olisi varmasti maistunut suussani hampurilaisannosta paremmalta ja ollut huomattavasti terveellisempi ja vähäkalorisempi.
No, kaloreiden valossa tuo torstai hampurilaisineen ei ollut mikään katastrofi, puolikkaan annoksen syömisen jälkeen pieni ällötys oli seuranani loppupäivän, joten iltapalaksi ei millään uponnut kuin raikas mandariini. Varsinainen ylimääräisillä kaloreilla herkuttelu alkoi perjantaina, kun leivoin pullaa... Lauantai ja sunnuntai eivät olleet ihan mahdottomia päiviä, mutta maanantaina lapsen päiväuniaikaan ilmaantui akuutti suklaansyöntitarve, joten se päivä meni vielä vähän huonosti ruokailuiden osalta. Eilen skarppasin, ja skarppailu jatkuu aina ensi lauantaihin, jolloin on pienimuotoinen juhlapäivä ja kaloreita ei lasketa. Siitä sitten taas tiukalla linjalla eteenpäin, jotta paino lähtee kunnolla laskuun. Motivaatio on pysynyt yllä hyvin vaikka näitä hidasteitakin on matkalle mahtunut viimeaikoina, ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti