Kymmenen kiloa kevyempi elo

Kymppikilon kunniaksi ajattelin vähän valottaa mitä keveneminen on käytännössä tarkoittanut. (Ja kuten sivupalkista näkyy, taas on kokonaiset 100 g karistettu sitten eilisen!)

Joskus alkutaipaleella kirjoitin ällöttävistä selkämakkaroista, jotka törmäsivät toisiinsa kun suoristin ryhtini. No, peili kyllä kertoo että makkarat ovat edelleen paikallaan, mutta sen verran sulaneena että haitta on enää kosmeettinen, en enää mitenkään "tunne" niitä, joten voin vapaasti kulkea suoraselkäisenä. Myös maha on pienentynyt, ja kroppa näyttää edestä päin hieman kurvikkaammalta. Syynä on se että vyötärö on kaventunut mutta jenkkakahvat ei, mikä entisestään korostaa niitä kahvoja saaden aikaan illuusion kapeasta vyötäröstä. Hoikkana olen ollut sen mallinen, että sivuprofiilia katsottaessa näytin kapealta mutta edestä päin leveältä. Leveä mutta litteä siis, ei suinkaan kurvikas (mitä nyt lantiota on aina riittänyt). Eiköhän ne jenkkiksetkin siitä ala jossain kohtaa sulamaan siis. 

Rinnat ovat luonnollisesti myös hieman kutistuneet, mutta koska suurimman osan elämääni olen viettänyt hoikempana ja siten myös pienempirintaisena, ei tämä aiheuta mitään identiteettikriisejä. Ihan mielelläni siihen tilaan siis raskaus/imetys/lihomis-kombon jälkeen palaan. Rintsikoita on kyllä pian lähdettävä uusimaan, mutta en haluaisi ostaa mitään välikokoa, kun tarkoitus on kuitenkin vielä laihtua. Ehkä yhdet on kuitenkin hankittava, koska vääränkokoiset alusvaatteet nyt eivät välttämättä ole se kaikista mukavin (ja pukevin) asia.

Kesän jälkeen tuntui että meni pitkään, ennen kuin vaatteissa alkoi huomata väljyyttä vaikka paino tippuikin alkuun roimasti. Luulen että se johtui säätilan muutoksesta, elin vielä kesämekkosissa ensimmäisiä kiloja pudotellessani, ja farkkusäiden alkaessa olin varmaan vasta palannut siihen kokooni jossa viimeksikin farkkuja käyttelin (silloin kylmänä alkukesänä). Onneksi aloitin ennen kun säät viilenivät, en varmasti olisi mahtunut koko farkkuihin alkuun... Tästä syystä ensimmäisten kilojen laihtuminen ei tuntunut yhtään todelliseltä, kun ainoa muutos näkyi vaa'alla. En pitkään aikaan tarvinnut farkkuihini edes vyötä! No lopulta sitten jouduin sen vyön kaivamaan kaapista, eikä aikaakaan kun jouduin mylläämään koko kaapin löytääkseni yhtä kokoa pienemmät farkut, jotka ostin keväällä kun onnistuin pudottamaan parisen kiloa. Ja yllättävän pian jouduin ottamaan vyön käyttöön myös näiden farkkujen kanssa, ainakin siihen nähden miten paljon painon lasku hidastui. 

Nyt pientä löpötystä reisien kohdalla on jo havaittavissa näissä pienemmänkin koon housuissa, joten pian joudun hankkimaan taas kokoa pienemmät farkut. Ihanaa, kun nykyään on tarjolla korkeavyötäröisiä malleja (muuallakin kun tätiosastoilla)! Sopiva puristus pitää jenkkakahvat ja mahamakkarat kuosissaan. Tykkään että farkut ovat hyvin istuvat, mutta kyllä nuo nykyiset vielä sen verran käyttökelpoiset ovat että siirrän ostosreissua vielä hieman. Luulen että parin kilon päästä kaikista venyväisimmät ennen raskautta käyttämäni farkut mahtuvat jo jalkaan joten kuten. En muista olenko maininnut tästä aikaisemmin, mutta Kiloklubin painoseurantaa taaksepäin selatessani huomasin että viime vuonna alkukesästä paino käväisi niinkin alhaalla kuin 73,6 kilossa, aikamoisen kasan kotiäitikiloja olen siis onnistunut hankkimaan (turha huijata ja puhua raskauskiloista enää tässä tilanteessa!). Muistelen että tuolloin ahtauduin jo yksiin vanhoihin farkkuihini ja napitkin sain kiinni, tosin en nyt muista pystyikö noita housuja vielä julkisesti tuolloin käyttämään, tuskimpa.

Olen muutamaan otteeseen ilmaissut huoleni ihon roikkumisesta laihdutuksen myötä. Toistaiseksi tahtini on ollut riittävän maltillinen, tai sitten minua on siunattu hyvillä geeneillä tässä asiassa, koska mitään roikkumisia ei näy missään. Luulen että kun nuo muutamat rasvakilot saan vielä pois, niin vatsanikin näyttää ihan samalta kun ennen raskautta. Arpia ei tullut, eikä mitään muutakaan venymisen aiheuttamaa mahapussia ole havaittavissa. Reisistä ja takamuksesta en usko edes niin paljon kutistuvani että tarvitsisi pelätä roikkoja siellä. Jos jonkun paikan roikkumisen puolesta pitäisi pistää rahoja likoon, niin se olisi kyllä kaameat allit! Nehän roikkuu nyt jo, tosin johtunee enemmän siitä itse läskistä eikä niinkään ihosta. Toivon siis, että jos tuolta pahimmalta ongelma-alueeltani ylipäänsä joskus saan rasvaa pois, niin ihokin kutistuu siinä mukana.

Noiden käsivarsien osalta olisi kyllä ihan mielenkiintoista nähdä myös ympärysmitan pieneneminen senteissä (siis että tapahtuuko sitä edes!), mutta koen niin älyttömän vaikeaksi saada otettua mittaa aina samasta paikasta ja yhtä tiukalla/ löysällä mittanauhalla, että en ole jaksanut edes yrittää. Vaatteet toimikoon mittarina tässä asiassa.

Tässäpä näitä käytännön seurauksia mitä näin äkkiseltään tulee mieleen, tähän mennessä kaikki positiivista vain. Jatkan juttua joskus jos mieleeni putkahtaa vielä lisää näitä.