Paino on keskiviikosta asti näyttänyt samaa lukemaa (74,7 kg), ja ketoosi on muisto vain. On ollu mukavaa kun nälkää ei ole tarvinnut kärsiä, mutta haluaisin vielä hieman nostaa kaloreita (tällä hetkellä pyörivät siinä päälle 1300 kcal/ päivä), ettei aineenvaihdunta vain mene juntturaan ainakaan liian pienen energiansaannin takia.
On se kumma miten tunne omasta kropasta vaihtelee. Heti painon tipahdettua tuohon alle seiskavitosiin, olo oli tosi hoikka. Nyt kun noissa lukemissa on jumitettu useampi päivä, olo alkaa olla jo ihan plösö ja peilistä näkyy vielä paljon pudotettavaa. Liekö tällainen tottuminen syynä siihen että monesti kun saavuttaa sen kauan haikaillun painon, alkaakin haikailla aina vain pienempiä lukemia koska "hoikka olo" katoaa. Puhumattakaan siitä tunteesta, kun ensin laihduttaa 10 kg ja sitten 1-2 kiloa tuleekin takaisin: olo on sama ällöttävän turvonnut kuin isoimmillaan. En tiedä tunnistavatko muut laihduttajat tämän ilmiön?
Saa nähdä kuinka itselleni käy kun saavutan sen alle 70 kiloa. En usko olevani vielä siihen tyytyväinen, koska muistan miten silloin ennen raskautta tunsin itseni lihavaksi ja turvonneeksi tuossa painossa. Onhan siitä normaalipainoonkin matkaa vielä joku viitisen kiloa. Luulen että tämän loppuvuoden projektin jälkeen keväällekin löytyy vielä työnsarkaa, ainakin sen viiden kilon verran. Normaalipaino on hyvä tavoite, ja uskon että siinä normaalipainon ylärajan tietämissä minun ei olisi myöskään mahdotonta pitää painoa, sitten kun se painonhallintavaihe koittaa.
Vaan täytyy myöntää että 60-62 kiloa olisi minulle aivan unelma. Tuolloin painoindeksini olisi päälle 23, mikä tuntuisi olevan turvallisen paljon normaalipainon ylärajan alla, mutta en usko mitenkään päin että rahkeet riittäisivät ylläpitämään noin alhaista painoa. Tuollaisia lukuja olen nähnyt vaa'alla joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ehkä vielä kaksikymppisenä. Utopiaa nykyiselle kolmekymppiselle minälle siis. Mutta projekti kerrallaan, tähtäys on nyt siellä raskautta edeltävässä painossa eli alle seitsemässäkymmenessä, voihan olla että tämän "lihavan ajan" jälkeen olen siihenkin jo ihan tyytyväinen. Joulun seutuun tämäkin asia selvinnee, kun tavoitteessani olen silloin pättänyt olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti