Pizzapäivä

Monia laihdutusblogeja lueskelleena olen huomannut, että niissä toistuu tietty teema. Siis niissä blogeissa, joita on oikeasti kirjoitettu pitkään, eikä haudattu ensimmäisen kahden viikon jälkeen kun paino ei pudonnutkaan. Monesti onnistumisen jälkeen tulee aina tietynlainen suvantovaihe, ehkä eksytään joksikin aikaa takaisin vanhoihin herkuttelutapoihin, tai tulee kesäloma, ja jäätelötötteröt ja huurteiset siiderituopit vievät lomalaisen hetkeksi mennessään. 

Sitkeät laihduttajat palailevat blogeihinsa kyllä syksyn tullen/ herkkuputken päätyttyä, ja ottavat itseään niskasta kiinni. Itsekin kuuluisin mieluusti näihin bloggaajiin, siis paljon mielummin kuin niihin vähin äänin katoaviin, jotka kaikessa hiljaisuudessa mahdollisesti keräilevät takaisin laihduttamiaan kiloja. Onhan se ihan inhimillistä, että jos "vääränlaisia" ruokailutapoja on noudatettu vuosikaudet, ovat ne niin selkäytimessä että ne sieltä helposti pulpahtavat pintaan, vaikka usean kuukauden ajan olisi jo uusia elämäntapoja opeteltu. Toki toivon että en edes herkkujen maailmaan tule pidemmäksi aikaa eksymään, mutta on tämä vaan niin pitkä projekti että kaikki on mahdollista. (Joulu tulossa ja silleen...)

Tämä asia pyörii nyt mielessä, koska itsellänikin on mummolaloma tiedossa ensi viikolla. En ole koskaan onnistunut laihtumaan poissa kotoa. Päinvastoin, viikossa olen helpostikin saanut pari kiloa kerättyä, koska "kyllähän nyt lomalla vähän voi herkutella". Luulen että nytkin haluan pienesti herkutella, enkä varsinaisesti tavoittele laihtumista mummolassa. Ajattelin kuitenkin kokeilla, josko saisin painon pidettyä suunnilleen siinä missä se on nyt. Olisipa huikean mahtavaa, jos loman jälkeen paino edelleenkin olisi alle 75! Voisin jatkaa laihdutuksen kanssa siitä mihin jäin, eikä tarvitsisi ensin pudotella uusia kiloja ennen kuin pääsisi taas entisten kimppuun. 

Tämän pohdiskelun jälkeen tunnustettakoon, että söin eilen pizzaa lounaaksi. Siitä riitti myös välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, joten vatsalaukku on tosiaankin pienentynyt (ennen ahdoin koko pizzan kerralla, vaikka ähky siitä tulikin). Menoa ja meininkiä oli niin paljon, että kokkaamaan en ehtinyt, enkä kyläileviä vieraita kehdannut ruoattakaan jättää, siksi päädyin tilaamaan meille pizzat. Eilinen ruokavalio olikin hyvin pizzapainotteinen: aamupala oli normaali ruisleipä juustolla ja kurkulla sekä mandariini, ja kaikilla muilla aterioilla sitten sitä pizzaa. Kalorit olisivat jääneet alle kulutuksen, mutta kun menin ja söin myös vähän herkkuja kahvipöydässä, mikä oli kyllä vähän turhaa. Lounasaika ei tullut yllättäen eteen, joten ehdin kyllä ihan harkita tätä pizza-asiaa, ja ajattelin että tähän väliin yksi sellainen ei olisi huono asia. Harmi vaan ettei se ollut niin hyvää kun ajattelin. Herkuttelen nykyään sen verran harvoin, että haluaisin sen kerran saada jotain täydellistä herkkua enkä mitään epämääräistä mössöä!!! No, näin tällä kertaa. 

Monista laihdutusblogeista saa herkkuputken jälkeen lukea, kuinka hyvältä tuntuu paluu maitorahkoihin ja muihin  askeettisiin eväisiin. Täytyy myöntää että olen aina vähän epäuskoisesti lukenut näitä juttuja, että miten kukaan voisi kaivata jotain ankeita dieettisapuskoita, kun on suklaan ja hamppareiden makuun päässyt, ja ajatellut ennemminkin että väkisin täytyy taas skarpata ja pakottaa itsensä vähäkaloriseen ruokavalioon. Nyt kuitenkin tänä aamuna ihan todella ODOTIN että pääsen syömään omaan normaaliin tyyliini, enkä vilkuilekaan mitään pizzoja. Ei siis tee mieli kertakaikkiaan mitään rasvaista, makeaa tai lihottavaa! Vaikka kyseessä ei edes ole mikään putki vaan yksi ainoa päivä! Tietysti omat sapuskani eivät mielestäni olekaan mitenkään ankeita, joten ehkä olen onnistunut löytämään itselleni toimivan, kevyen ruokavalion! Kyllä sinne se pitsakin joskus sopii, mutta ei kiitos ihan lähiaikoina kuitenkaan. Motivaationi ei kadonnut minnekään, vaikka yksi lepsu päivä tähän väliin nyt tulikin, se jos mikä on mukava huomata!