Hyvin menee, mutta menköön! Ihan käsittämätöntä entisen minäni näkökulmasta, että jälleen on pizzapäivän jälkeen siirrytty ihan ilman mitään ongelmia takaisin laihdutusnormaaliruoan pariin. Entinen minäni olisi pyöritellyt päässään mm. tällaisia juttuja:
"Tänään söin omenapiirakkaa, ihan sama hakea iltapala mäkkäristä ja pyytää miestä tuomaan kaupasta iiiiiso suklaalevy samaan konkurssiin. Laihdutus jatkuu sitten huomenna." (Ja kaikkihan tietää että se huominen siirtyy aina seuraavaksi huomiseksi ja sitten sitäseuraavaksi jne...)
"Okei, söin tänään (tiistaina) pizzaa ja kakkua, no mutta ensi viikollahan on jo loma jolloin relaan muutenkin, ihan sama jos löysäilen tämänkin viikon samaan putkeen kun pizza on kerran syötynä, ehdin skarpata sitten loman jälkeenkin."
"No niin, kun pizza ja kakkua on syöty ei kannata mihinkään lenkille lähteä, päivä laihdutuksen puolesta jo pilalla."
"Jaha, vettä tihuuttaa, ei tarvitse lähteä lenkille, jes!"
"Jaha, sää kylmeni, eipä ole varusteita lenkkeillä tällä säällä, jäänpä sohvalle."
"Onpa lihakset jumissa, varmaan syytä pitää lepopäivä."
Nämä ovat todella tuttuja ajatuksia kuluneen viikon kaltaisissa tilanteissa. Noin olen ajatellut kaikilla aikaisemmilla laihdutuskuureillani. Noista näkee yhdellä vilkaisulla sen ajatusmallin, minkä johdosta olen lihava! Tällä viikolla moisia ajatuksia ei kuitenkaan livahtanut pieneen päähäni läheskään siinä määrin kuin normaalisti. Sen sijaan mietin mm. tällaisia (ja yritän nyt ihan rehellisesti avata mitä päässäni on pyörinyt):
"Hmm, itse voisin syödä lounaaksi vaikka mansikkarahkaa ja leipää, mutta en kyllä kehtaa vieraille sitä ehdottaa, taidanpa tilata siis pizzat meille. On ihan ok syödä joskus pizzaa, mutta vähän pelottaa saanko skarpattua enää sen jälkeen, kun loma kolkuttelee nurkan takana. Ettei vaan alkaisi herkkuputki tästä..."
No, kun tänään söin pizzan, niin tehdään tästä sitten vähän vapaampi syöntipäivä, otan siis palasen kakkua päiväkahvilla. Ja kaksi palaa lisää iltapäivällä." (Vaarallista ajattelua...) "No vaikka nyt pari ylimääräistä kakkupalaa tulikin syötyä, niin laskeskelenpa kalorit tältäkin päivältä, niin näen kuinka mahdottomaksi meni. Kappas, ei onneksi pahemmin yli kulutuksen, kun tänään tulee kuitenkin vähän extrakulutusta jumpasta." (Hyvä, yleensä kalorit jää laskematta ja siinä onnellisessa tiedottomuuden tilassa voi sitten helposti napsia vielä kaikenlaista kaapista pitkin iltaa siihen kuuluisaan samaan konkurssiin, vaan ei tällä kertaa!)
"Jes, eipä ole mitään mielitekoja vaikka eilen söin pizzaa! Ihan loistojuttu miten hyvältä OIKEASTI tuntuu palata normaaliruoan pariin."
"Voi ei, lihakset jumittaa, on tullut treenattua niin hurjasti tässä viime aikoina! Ei kun hetkinen, maanantai oli lepopäivä, ja viime viikolla viimeksi perjantai, joten ehkä tässä ei ihan vielä ylikunto uhkaa kuitenkaan. Sitä paitsi ensi viikolla kun lomaillaan poissa kotoa, jää ainakin jumppa väliin ja voi olla etten lenkillekään saa lähdettyä vieraissa maisemissa. Lepoviikko siis tulossa, joten tänään lenkille mars!"
"Oho, tulipas yhtäkkiä kylmä. Nyt täytyy käydä ostamassa pitkät juoksutrikoot kun capreilla ei enää tarkene! Piukat trikoot ei kyllä yhtään sovi meikäläisen päärynävartalolle. Näytänkö ihan naurettavalta kun puolet ajasta kuitenkin vielä kävelen, mutta vaatteet on kuin parhaallakin maratoonarilla... Ei kai vaan kukaan ajattele että luulen liikoja itsestäni? No illat on jo pimeitä, ei minua kukaan näe!"
"Ai hitsi siellä vähän ripeksii ja maa täynnä lätäköitä. Huomenna en kuitenkaan ehdi lenkille, joten tänään on säästä huolimatta mentävä. Minuahan ei pienet tihkut pidättele, on sitä juostu kaatosateessakin!" (Enkä edes kastunut pahasti, ja lenkki kulki tosi hyvin.)
Kuten huomaa, ajatteluni on kulkenut ihan eri sfääreissä entiseen verrattuna! Vaikka kyllä tuolla pientä lipusmistakin ajatuksen tasolla löytyy... Mutta silti, miten voikaan noin huima muutos tulla näin lyhyessä (?) ajassa, ja kuinka pysyvää tämä on? Tässähän alkaa hiipiä mieleen, että ehkä lomallakin olisi mahdollista herkutella hillitysti päivänä tai parina, ja muuten pysyä terveellisellä linjalla. Ettei vetäisi ihan läskiksi (pun intended!). Hieman hankaloittaa se, että joku muu todennäköisesti huolehtii jääkaapin täyttämisestä, mutta ihan varmasti sieltä löytyy mahdollisuuksia terveellisiinkiin valintoihin. Jotenkin epäuskoinen olen tämän suhteen, koska monesti näillä mummolalomilla olen saanut kerättyä sen pari kiloa vähintään, ja vaikka kuinka kyse olisi pelkästä turvotuksesta niin kyllä siinä pari viikkoa ainakin täytyy tiukasti vetää loman jälkeen, että ne "pelkät turvotukset" on karistettu.
Olen onnistunut tässä laihdutuksessa tähän mennessä niin hyvin, että ei kai se vaatisi kuin tiukan päätöksen herkutella vaikkapa kahtena päivänä, ja muina aikoina huolehtia siitä että syö terveellistä sapuskaa pieniä annoksia viisi kertaa päivässä. Jokin kuitenkin hiertää, ihan kuin en uskaltaisi tehdä sitä päätöstä. Joko siksi että pelkään että epäonnistun, tai siksi että sitten en saa mässäillä. Ehkä molempia. Kuitenkin kaksi kertaa viikossa herkuttelu on jo ylenpalttista verrattuna normaaliin arkeeni tässä laihdutuksen aikana, jolloin olen ollut ilman herkkuja jopa viikkoja putkeen. Hauduttelen vielä tätä asiaa, onhan tässä pari päivää aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti