Aamun paino sama vanha tähän mennessä alin lukema, vaaka ei rankaissut ylimääräisestä omenapiirakasta. Yhteiselo suklaiden kanssa on sujunut oikein hyvin, nyt kun ne olen kertakaikkiaan itseltäni kieltänyt, ei asiassa yhtäkkiä olekaan mitään ongelmaa. Olo on mukavan vapautunut, kun ei tarvitse turhaan käyttää energiaa sisäiseen taisteluun, ottaako vai eikö. Kun edes se yhden ottaminen ei kertakaikkiaan ole vaihtoehtojen listalla. Tässä varmaan auttaa se ettei kielto ole ikuinen, vaan perjantaina voin niitä jokusen sitten hyvällä omalla tunnolla nautiskella...
Lenkkeilytauko jatkuu ja pieni flunssa ison nuhan kera on edelleen täällä, mutta liikkumatta en ole ollut. Nuha on kummallista laatua, enemmän paikallaan ollessa saa niistää koko ajan ja on ihan tukossa, mutta pienessä liikkeessä ollessa nenää pysyy jotenkin auki eikä tarvitse olla koko ajan niistämässä. En myös pärski pahemmin, niin olen kehdannut kuljeskella tuolla ihmisten ilmoilla ihan normaalisti. Yöksi sitten tarvitaankin kolme tyynyä, niska ei tykkää mutta sentään henki kulkee tukkoisuudesta huolimatta.
Uusi jumppakin on nyt testattu. Kyseessä on lihaskuntopainotteinen tunti, vähän niinkuin muokkaus- tai kiinteytystyyliin. Kyykky-etunojapunnerrus-hooveri-linjaa siis. Tunnilla tein seuraavan havainnon: raskauden jäljiltä minulla ei ole jäljellä yhtään mitään alimmista vatsalihaksista. Perusrutistuksia nyt menee aina, ja jopa lankussa jaksan pienen hetken pysyä. Mutta kun siirryttiin muihin liikkeisiin, niin huhhei kuinka tämä tyttö tipahti kyydistä samantien.
Vatsalihaksia treenattiin lopuksi kaikkien muiden liikkeiden jälkeen, joten siinä vaiheessa selkä ja reidet olivat jo melkoisen halpoilla. En meinannut päästä edes joidenkin liikkeiden vaatimaan alkuasentoon, koska vatsalihaksilla en jaksanut itseäni kannatella joten kroppa yritti automaattisesti kompensoida reisillä ja selällä, mikä sai aikaan vain tutinaa näiden lihasten ollessa jo ihan piipussa. Puhun siis sellaisista liikkeistä joissa ollaan peppu lattiassa, selkä suorana irti matosta ja jalat ylhäällä samassa kulmassa, ja heilutetaan käsiä ylös alas kylkien vieressä. Tai sama asento, mutta tehdäänkin kiertoja puoltelta toiselle. (Sorry, en löytänyt aiheesta havainnollistavia kuvia vapailla käyttöoikeuksilla...)
Että sillä lailla. Oli nähtäväsi viimeinen hetki aloittaa vatsalihastreeni. En olisi uskonut että 1,5 vuotta synnytyksestä tilanne on näin huono, kuvittelin että vatsalihakset palautuisivat itsekseen edes jonkinlaiseen kuntoon ajan myötä. How wrong was I!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti