No niin, nyt tulee sitä mitä eilen lupasin, eli: NÄLKÄÄÄÄÄÄ!
No ei, olo on ihan ok. Vaikka kyllä eilen oli melko kova nälkä, ja sätin itseäni siitä että pitikö taas tähän ruveta. Mutta kyllä, haluan pienen spurtin tähän painonpudotukseen, jotta motivaatio pysyy yllä! Ja tämä toimi viimeksi niin hyvin, että miksi ei tälläkin kertaa? Tuntuu että kroppa tarvitsee välillä shokkihoitoa, ja viikko menee yllättävän nopeasti kuitenkin, tai kuinka monta päivää sitten ikinä päätänkin kuuria jatkaa. Siispä jaksaa jaksaa!
Nutrikuuriin motivoi mm. stressi talvitakkeihin mahtumisesta (vaikka kesä näyttääkin tulleen takaisin). Ostin viime talvena itselleni uuden takin, joka äkkisovituksella kaupassa vaikutti sopivalta. Malli on sellainen pitkähkö, ja käytössä (näin alapainotteisena henkilönä) sitten huomasinkin, että takki on alaosastaan melko pinkeä vetskarin ollessa kiinni. Niinpä käytin sitä välillä vetoketju kokonaan auki tai sitten alaosastaan auki, kun siinä sellainen kaksisuuntainen vetskari sattuu olemaan. Mielestäni se näytti kuitenkin hieman hassulta niin, ja juurikin siltä että vetoketju on auki alhaalta siksi ettei se mahtunut kiinni (mistä muusta syystä joku haluaisi avata takkia alhaaltapäin, mikä hyöty tuollaisista vetskareista ylipäänsä on??).
Takki on kuitenkin tosi kiva, ja olisi niin huippua jos voisin käyttää sitä tänä talvena vetoketju kiinni, niin kuin kuuluu. En oikein muista mitä painoin viime talvena, mutta varmasti juuri jotain näitä lukemia. Enkä osaa arvioida missä kiloissa takki istuisi hyvin, koska nykyisellään ainoastaan vyötärö tuntuu kapenevan mutta takkia varten pitäisi onnistua lantiosta ja takapuolesta hävittämään senttejä. Kaipa sekin jossain vaiheessa tapahtuu.
Mitään siistimpää villakangastakkia minulla ei tainnut olla viime talvena käytössä ollenkaan. Ennen raskautta käyttämääni takkia kokeilin silloin, mutta sen kanssa ei ollut mitään toivoa: se puristi käsivarsista ihan mahdottomasti! En todellakaan liioitellut alliongelmaani kun siitä joskus aikoinaan kirjoittelin... Mutta siinä takissapa on oiva mittari allien kutistumista seuratessa. Jos Kun saavutan jouluksi sen alle 70 kilon painon (jossa tuota takkia olen käyttänyt), niin sittenhän sen näkee onko pelkoni allien kutistamisen mahdottomuudesta aiheellinen. Tuntuma on, että aina lihoessa allit vaan paisuvat, mutta laihtuessa läski lähteekin jostain muualta. We'll see!
Minun piti kirjoittaa postaus jostain ihan muusta kuin takeista, hairahduin sivuraiteelle. Enkä enää muista mikä se alkuperäinen aihe oli. Ehkäpä se muistuu mieleen huomiseksi! Yst. terv. nimim. lahopää kotiäiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti