sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Rai rai vaan! Ja elämää sen jälkeen...

No niin, perjantain kemutteluista on pikkuhiljaa selvitty ja elämä alkaa voittaa. Mikä siinä on, että mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä kauemmin kestää toipua pienestä juhlimisesta? Eilen oli kyllä niin saamaton päivä, väsy painoi ja  kieltämättä pientä heikotusta esiintyi myös. 

Etukäteen vähän jännäilin, että kuinka kosteamman illan jälkeen sujuu paluu syömisarkeen, kun yleensä sellaisina päivinä roskaruoka maistuu ihan erityisen hyvältä. Melkein olin jo valmis antamaan itselleni kahden päivän vapaan laihdutuksesta, mutta pääsin kuitenkin jo heti eilen laihdutukseen kiinni. Ennemmin kuin rautaista itsekuria, tästä on ehkä kiittäminen lauaintaiaamun hieman huteraa oloa, jolloin ruoka ei kovasti maistunut muutenkaan krhm...

Ravintosisältö eilen ei ehkä ollut parasta A-luokkaa, ja pitkästä aikaa söin mm. sämpylöitä. Kalorit kuitenkin pysyivät kurissa, ja tänä aamuna kurkkasin myös vaa'alle. Näyttäisi siltä, että paljon "nestemäisiä" herkkuja sisältävällä herkkupäivällä aikaan saadut tuhot ovat minimaalisia verrattuna kakkukekkereillä aikaansaatuihiin tuhoihin. Ja on tässä vuorokauden verran tullut jo vettä tankattua niin huolella, että nestevajauksesta ei varmasti enää ole kyse vaikka alkoholilla hieman kuivattava vaikutus onkin. Vaaka näytti 77,4 kg, missä luvuissa tässä ollaan jo pitempään pyöritty. Sitä yhtä ainutkertaista tasan seiskaseiskaa lukuunottamatta. Painon suhteen pääsin siis kuin koira veräjästä.

Yksi pieni setback tästä humputtelusta kuitenkin aiheutui. Melkein parantunut polveni ei nimittäin tykännyt korkkareissa tanssilattialla pyörähtelystä, ja oli eilen hieman kipeämpi. Tänään kyllä jo paljon parempi, joten ehkäpä huomenna pystyisin jo kokeilemaan juoksulenkkiä. Jos en, niin sitten on keksittävä jotain muita tapoja urheilla polvea säästäen.  

Sitä nutrausta olen suunnitellut nyt alkavalle viikolle, mutta en ole vielä päättänyt toteutanko suunnitelman, vai siirtäisinkö vielä viikolla. Ensi viikolle on jonkin verran menoja, ja nutrailu olisi helpompaa kotona. Toisaalta nuo menot ovat sellaisia, että voin suunnitella ne niin ettei niihin liity mitään syömistilanteita. Pohdiskelen vielä tänään miten hoidan homman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti