Ajattelin kirjoitella vähän ylös fiiliksiä tältä toiselta nutrauskierrokselta. Nyt on siis takana päivä neljä, ja siltä näyttäisi että viikon loppuun asti mennään nutraten.
Ensimmäisellä kerralla koko juttu oli jotenkin tosi jännä. Suunnittelin aloitusta monta päivää, ja tutkin kalenterista sopivaa aloituspäivää. Blogiin kirjoitin kolme tekstiä päivässä, ihan vaan koska olin niin täpinöissäni. En käynyt juuri missään, vaan tarkoituksella valitsin kalenterista hiljaisen viikon. Ihan vaan että homma ei kaatuisi ainakaan minkään yllättävän kahvipöydän kiusauksiin (tai siihen ettei kehtaisi kieltäytyä), tai muuten vaan omaan hankaluuteensa kun ei ole kotona nutripussien ja vesihanan äärellä. Puhumattakaan siitä että olisi jollekin joutunut selittelemään pussikuuria. En tiennyt mitä odottaa. Motivaatio oli todella kova.
Nyt toisella kerralla olin myös etukäteen katsellut sopivaa viikkoa kalenterista, ettei ainakaan yövieraita tai yökyläilyitä ollut tiedossa. Mietin kuitenkin aloitusaamuun asti että alanko tähän kuitenkaan vai en, ja sitten hetken mielijohteesta päädyin sheikkailemaan suklaapirtelöä ja siitä se sitten taas lähti. Epäilin itsekin, että riittääkö motivaatio jos noin vain puolihuolimattomasti aloittaa. Kyllä se kuitenkin on ainakin tähän asti riittänyt!
Tällä toisella kerralla olen ollut menossa ihan normaalisti, olen vaan järjestellyt menot niin että selviän niistä syömättä. Ehkä kotimatkalla bussissa olen saattanut ateriankorvikepatukan nakertaa. Tällä strategialla olen selvinnyt mm. elokuvista, ystävän kanssa kahvittelusta ja taidenäyttelystä. En ole joutunut selittämään kummemmin, korkeintaan maininnut että olen herkkulakossa. Päivisin olen lapsen kanssa kiertänyt kaikki lähitienoon ilmaiskerhot, perhekahvilat ja muut. Lasta kun pitää kuitenkin olla kotona ruoka-aikaan syöttämässä, niin itsekin olen saanut aina nutrini ajallaan kaikesta huolimatta. Luulen että tästä aktiivisuudesta johtuen päivät ovatkin menneet ohi vauhdilla! Viime kerralla ehti keskittyä joka ajatukseen ja tuntemukseen, ja viikko tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt homma pyörii eteenpäin omalla painollaan, ja kilot karisevat siinä sivussa.
Vaikka on minulla toki ollut nälkä. Ensimmäisenä päivänä kiroilin koko nutraukseen ryhymistä vatsan kurniessa, mutta ei sisu antanut keskenkään jättää. Toisena päivänä olo oli edelleen nälkäinen ja lisäksi todella saamaton. Ihme että sain itseni sinne jumppaan raahattua. Enkä varmaan olisi saanutkaan, jollei kyseessä olisi ollut tuollainen ilmoittautumisen vaatinut kerran viikossa -juttu.
Kolmantena ja neljäntenä päivänä olo on ollut ihan eri. Melko energinen, ja vähemmän nälkäinen. Tai siis nälkä on mennyt ohi aina syömisellä, ja uusi nälkä on tuntunut vasta lähempänä seuraavaa ruoka-aikaa, eikä jatkuvana kaiverruksena sisuksissa. Nyt tosin taas tänä iltana/ iltapäivällä tunsin pientä heikotusta ja väsymystä, joten aika aaltoileva tämä olotila on. Tänä aamuna vaa'alla näkyi vielä kunnon humpsaus painossa, mistä sain ison kasan motivaatiota lisää. Lukema oli kyllä niin alhainen, että hieman epäilin sen oikeellisuutta. Vähän samoin kun epäilen aina silloinkin, jos vaaka näyttää mielestäni syömisiin nähden liian suurta lukemaa. Mutta voihan se ihan paikkaansakin pitää. Julkaisen jonkunlaisen painotaulukon tai käyrän sitten koko viikolta kerralla, kunhan tämä nutraus on ohi. Vaa'alla tosiaan olen käynyt kurkistelemassa joka päivä.
Tässäkin nutrauksessa olen vähän soveltanut syömisiä, niin kuin edelliselläkin kerralla. Olen pitänyt kiinni siitä, että ruokailukertoja on viisi päivässä, ja kalorit pysyvät VLCD-rajan, eli 800 kcal:n alapuolella. Lähinnä syön Nutrilettin suklaapirtelöpusseja, mutta myös satunnaisesti muita kaapista löytyviä pussukoita, sekä ateriankorvikepatukoita jotka energiamäärältään vastaavat kahta pussia. Välillä olen myös puolittanut patukoita, jos olen kaivannut jotain purtavaa mutta kalorit menisivät yli kokonaisella.
Pari kertaa olen syönyt kanamunan, ja paistanut sipulia öljytilkassa. Sipuli käsittääkseni on virallisestikin sallittujen listalla, mutta rasva ei tietenkään ole. Eikä se kananmuna. Soveltamisessa on toki omat riskinsä, jos esimerkiksi vaihtaa pussin kananmunaan, voi tärkeitä ravintoaineita jäädä saamatta. Siksi olisi varmaan ihan suositeltavaa pysyä pelkillä pusseilla jos noudattaa näin niukkaenergista dieettiä. Omalla kohdallani olen kuitenkin ajatellut että näin lyhytaikaisessa, max viikon projektissa en ehdi mitään vahinkoa aiheuttamaan itselleni. Ja en lähde joka päivä sooloilemaan, yleensä pitäydyn virallisissa VLCD-ohjeissa. Pelkään liikaa hiustenlähtöä tms. oireita, joita saattaa ilmaantua liian nopean laihtumisen tai tiettyjen ravintoaineiden puutteen takia.
Jos jotain ohjeiden ohi syön, niin se on jotain rasva- tai proteiinipitoista, hiilihydraatteja en syö koska haluaisin kovasti päästä kokemaan sen ketoosin, joka viimeksi jäi puuttumaan (luulen). Voi olla että jonkinasteisessa ketoosissa olenkin jo, koska energiaa tuntuu nyt useimmiten riittävän ainakin saman verran kuin normaaliruokaa syödessäni (meikäläinen nyt ei ole se kaikista energisin tyyppi muutenkaan...). Mitään muita merkkejä ei kuitenkaan ole, joten tiedä häntä.
Liikunnasta kirjoittelinkin jo eilen, sitäkin olen saanut mahtumaan kiireisen viikon aikatauluun, eikä mitään voimien loppumisen tunnetta ole siihenkään liittynyt. Hyvillä mielin taidan jatkaa viikon loppuun siis.
Tällaisia fiiliksiä kun viikon puoliväli on ohitettu, katsotaan muuttuvatko tuntemukset loppuviikkoa kohti vai pysyykö tunnelma näin hyvänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti