Kuudes nutrauspäivä menossa tänään. Mitään isoja ongelmia ei edelleenkään ole, mutta jotain pientä valittamista löytyy aina. Alkaa nimittäin tympiä jo kaikki tämä sheikkailu! Siis ihan se fyysinen toimenpide. Tämä on kyllä pahinta laatua oleva first world problem: liialla syömisellä itsensä lihottanut naikkonen ravitsee itseään ylihinnoitelluilla pahvin makuisilla jauheilla päästäkseen eroon elintasokiloista, ja valittaa samalla kuinka jauheiden sekoittaminen veteen on liian raskasta. Yes, I know... Tilannettahan ei helpota se, että hysteerisesti ravistelen moninkertaisen ajan kuin oikeasti tarvitsisi, ettei vaan jää niitä pelottavia jauhopaakkuja. (Mihin en siis ole joutunut törmäämään kertaakaan.)
Lisäksi minulla on vain yksi shakeri (onko noille suomenkielistä nimeä? sekoittaja?), joten sen tiskaaminen yhtä mittaa on rasittavaa. Joskus vaan ravistelen siinä pirtelön jälkeen kuumaa vettä ja joskus Fairy-vettä, tiskiharjan kanssa en jaksa koko ajan olla heilumassa. Ja kaappiin ei viitsisi hankkia niitä lisääkään pyörmään, käyttö on niin satunnaista kuitenkin. Jatkuva tiskaus juoksevan veden alla ei kyllä ole mitenkään ekologista sekään.
Valmiiksi sekoitetut pirtelöt ratkaisisivat molemmat näistä elämää suuremmista ongelmistani. Nutrilettilla (ja mitä ilmeisimmin muillakin merkeillä) löytyy kyllä valmiitakin juomatetroja, mutta ne ovat ensinnäkin kalliimpia ja toisekseenkin niiden joukosta en ole löytänyt VLCD-tuotteita, vaan energiasisällöltään ne vastaavat enemmänkin ateriankorvikepatukoita. Täytynee sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan josko niitä VLCD-tuotteita kuitenkin löytyisi. Siihen asti pitänee ottaa kaikki se ravistelu käsitreenin kannalta.
Ihan oikeista ongelmista ainoa taitaa olla silloin tällöin iskevä pieni heikotus ja voimattomuuden tunne, joka tulee ja menee. Eikä yleensä jää pitkäaikaiseksi vieraaksi onneksi. Nälkääkään ketoosi (?) ei ole kokonaan vienyt, vaan kyllä tyhjän vatsan syndrooma iskee useasti päivässä. Menee tosin ohi pirtelöllä, eli ei ole jatkuva olotila sekään. Huominen enää jäljellä nutrausta, jos alkuperäisellä suunnitelmalla mennään!
Ihan oikeista ongelmista ainoa taitaa olla silloin tällöin iskevä pieni heikotus ja voimattomuuden tunne, joka tulee ja menee. Eikä yleensä jää pitkäaikaiseksi vieraaksi onneksi. Nälkääkään ketoosi (?) ei ole kokonaan vienyt, vaan kyllä tyhjän vatsan syndrooma iskee useasti päivässä. Menee tosin ohi pirtelöllä, eli ei ole jatkuva olotila sekään. Huominen enää jäljellä nutrausta, jos alkuperäisellä suunnitelmalla mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti