No sehän sattui sopivasti, että juuri eilen oli puhe hiilareista ja tänään niitä sitten eksyi lautaselleni oikein urakalla! Olen tällä viikolla onnistuneesti jo väistellyt yhden kahvipöydän tarjottavat, mutta tänään olivat ne kakkukekkerit joista aikaisemminkin mainitsin. Tämä oli myös kolmisen viikkoa kestäneen laihdutukseni ensimmäinen päivä, jolloin en tosiaankaan laihduttanut. Kyläpaikassa vierähti vielä koko päivä, joten tämän päivän syömisissä ei ollut mitään muuta normaalia kuin aamupala, sen jälkeen tulikin kahvipöydässä istuttua kolmeen otteeseen.
Tänä aamuna vaaka näytti 77,7 kg, ja nyt ehkä pari päivää välttelen kyseistä kapistusta, koska hiilariturvotuslukemat eivät minua kiinnosta. Saa nähdä joutuuko tänään hankittuja kiloja karistelemaan koko viikon, toivottavasti ei. En siis mättänyt menemään mitään tuhottomia määriä, mutta kokemuksesta tiedän että herkuttelun aiheuttamien turvotusten poistamiseen voi hyvinkin mennä useampi päivä.
En ole mitenkään huonolla mielellä enkä ajattele tämänpäiväistä repsahduksena, koska ennen juhliin lähtöä jo päätin että syön jos tekee mieli, mutta tavan vuoksi en puputa yhtään mitään. Söin kyllä vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mutta yhden positiivisen asia huomasin verrattuna entiseen: en syönyt mitään vain siksi että sain, ja kohta taas en saa. Myöskään en suunnittele mäkkäri-iltapalaa tai vastaavaa, siksi koska päivä on muka jo pilalla. Koska ei se ole, söin minkä söin ja palaan saman tien ruotuun, sitä varten ei tarvitse odottaa huomista! Eikä varsinkaan maanantaita!
Oikeasti itsekuri punnitaan vasta tulevina päivinä, koska helposti saattaa mieleen hiipiä ajatus, että ei haittaa jos seuraavanakin päivänä vähän herkuttelen samaan konkurssiin. Varsinkin kun viikonloppu jatkuu vielä huomennakin. Herkkuhimotkin saattavat herätä kun pitkästä aikaa söin jonkin verran makeaa. Näin on nimittäin käynyt monta kertaa, mutta tälläpä kertaa ei käy! Terveellinen syöminen jatkuu jälleen huomenna, sen olen päättänyt. Seuraava herkuttelukerta on sitten syyskuun alussa. Näin sitä opetellaan herkutelemaan kohtuudella, ja erottamaan juhlaan kuuluvat herkkuhetket arjesta.
(Elättelen myös pientä toivetta, että se kaupunkilegenda mättöpäivän aineenvaihduntaa kiihdyttävästä vaikutuksesta olisi totta, mutta suoraan sanottuna en kyllä usko moiseen ilmiöön. Ainakaan omalla kohdallani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti