Laihdutus etenee tasaisen tappavasti niin kuin tähänkin asti, ei mitään uutta sanottavaa siitä.
Sen sijaan aloin oikein pohtimaan tuota välitavoiteasiaa. Ensin ajattelin että nyt vain jännityksellä odotan saavutanko sen tällä valitsemallani metodilla. Sitten mieleeni tuli, että eikö sellainen tavoite ole turha, jota ei aktiivisesti yritä tavoitella? Koko ajan toki syön suunnitelmani mukaan, mutta pitäisikö suunnitelmaa rukata mikäli tavoitteen saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä? Kilo viikossa on kova tahti, ja on melko epävarmaa että tällä nykyisellä max 1400 kilokalorin energiansaannilla laihtuisin enemmän kuin sen puoli kiloa viikossa (vaikka toki pieni mahdollisuus on olemassa). Kannattaako minun edes asettaa mitään tavoitteita, jos sitten vain istun odottamassa kuinka käy, enkä tee mitään muuta kuin mitä tekisin joka tapauksessa?
Tulin siihen tulokseen, että jos haluan että välitavoitteissa on mitään järkeä, pitää minun oikeasti ponnistella niiden saavuttamiseksi. Se kai koko tavoitteen idea on, ettei vain seilaa vailla määränpäätä, vaan suunta olisi selvä.
Siispä, kartoitetaan mahdollisuuksia. Keksin tasan kolme:
- Kalorit alemmas jotta painon lasku nopeutuu
- Kulutus ylös eli ahteri useammin lenkille jolloin vaje kasvaa
- Unohtaa moiset välitavoitteet
Ajattelin nyt loppuviikon mennä strategioiden 1&2 sekoituksella. Jos yrittäisin pitää kalorit siinä 1200 pinnassa, ja liikkua enemmän kun vaan sen kolmen lenkin verran. Katsotaan miten käy, mutta olenpahan ainakin yrittänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti