tiistai 5. elokuuta 2014

Lihava matami

Tänä aamuna onnistuin voittamaan uteiliaisuuteni, enkä käynyt vaa'alla. Varmuuden vuoksi hyökkäsin heti vesihanalle ja kumosin sisuksiini pari täyttä (painavaa) lasillista, mikä sinetöi päätöksen. Oli kyllä laiha olo, eli ylimäärisiä nesteitä on jo lähtenyt liikkumaan.

Tuo eilisaamun lähtöpaino, 84,4 kg, oli karmea yllätys. Ei se ihme että näytän lihavalta matamilta. Todennäköisesti näytän vieläkin lihavammalta matamilta kuin itse peilistä näenkään, koska pääni ei ole tainnut oikein pysyä mukana tässä lihomisessa, ja peilistä kurkin niitä mahdollisimman edullisia kuvakulmia itsestäni vetäen samalla automaattisesti mahaa sisään. Ainakin parin valokuvan perusteella on näin. *Iso irvistys tähän väliin*

Syötin tuon painolukeman johonkin netin bmi-laskureista, ja sain tulokseksi 32.16. Selkeästi merkittävän lihavuuden puolella siis. Ylipainoa löytyy laskurin mukaan rapsakat 18,8 kg, siis  raahaan jatkuvasti mukanani melkein 20 kiloa ylimääräistä läskiä! Kääk.

Otin kyllä omaan käyttööni huonolaatuiset ennen-kuvat tyylikkäästi peilin kautta eilen aamulla ennen ensimmäistä nutrijuomaa, mutta niitä ei julkaista kun korkeintaan joskus tulevaisuudessa huomattavasti kaventuneiden jälkeen-kuvien kanssa, jos silloinkaan. Netin syövereistä löytyy kuitenkin hauska läskimallinnussivu, modelmydiet.com. Siellä tekaisin tämmöisen kuvan.



Vasemmanpuoleinen blondi on 84,4 kg painava, 162 cm pitkä pyllerö. Oikealla sama mimmi painaa 65,5 kg. Tuo pyllero vastaa varmaan sinne päin tämänhetkistä totuutta, paitsi minä olen tällä hetkellä tasapaksumpi, makkaroita on enemmän, lantio leveämpi ja käsivarret kolme kertaa tuota suuremmat. Koska tavoitepainoa en ole vielä asettanut, valitsin tähän kuvaan maaliksi normaalipainon ylärajan. Kyllähän sitä mielummin katselisi peilistä tuota oikeanpuoleista tyyppiä, jos saisi valita.

Vaikka itseäni tällä hetkellä ajavat laihdutukseen rehellisesti sanottuna ulkonäköön liittyvät seikat, niin kyllä merkittävä lihavuus on nähtävä jo ihan terveysriskinäkin. Niin se vain on. En halua kulkea tuolla kaduilla ja kuulua suomalaisten aina vain kasvavaan ylipainoisten joukkoon. Lööpit kirkuvat tasaisin väliajoin, kuinka liian monta prosenttia suomalaisista on jo vaarallisen ylipainoisia. En halua, että joku ohikulkija lööpin lukaistuaan katsoo seuraavaksi minuun, ajatellen että "tuossakin menee yksi niistä". Minulla ei kertakaikkiaan ole lihavan ihmisen identiteettiä, vaikka olen siinä lievän ylipainon/normaalipainon ylärajan välillä keikkunut vuosia ennen raskautta. Raskauden jälkeen sitten tarina onkin jo paljon pahempi. Nyt siis kaikin voimin kaivamaan läskivuoren alta esiin sitä hoikkaa naista, joka minun oikeasti pitäisi olla! Nih!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti