Vaakapirulainen ei ole vieläkään nytkähtänyt alaspäin, vaan päinvastoin 100 g ylöspäin. 78,4 kiloa. Tällä viikolla (olisikohan ollut ke?) pääsin lauantain jäljiltä takaisin sinne 77,7 kiloon, ja sen jälkeen onkin suunta ollut hitaasti ylöspäin hiipivä. Ruokailujen suhteen olen ollut hyvin ruodussa, joten liian paljosta syömisestä ei nyt selitystä löydy.
Kiusaavasta vaa'asta (mitä muuta kuin kiusantekoa tämä voi olla?!) sisuuntuneena painelin aamulenkille ennen aamupalaa. Tämä oli kyllä meikäläiseltä ennenkuulumatonta, mutta niin vain olin suorittamassa juoksuohjelman kuudetta lenkkiä puoli tuntia heräämisestä ja tyhjin vatsoin, aamuauringon paistaessa ärsyttävästi silmiin mukavan lämmittävästi. Jospa tämä ah niin muodikas ja tehokas aamuaerobinen saisi kropan vihdoin hereille.
Joskus vuonna nakki olen kokeillut aamulenkkiä tyhjällä vatsalla, muistaakseni silloin tuloksena oli heikotus. Ehkä en silloin lähtenyt tarpeeksi nopeasti heräämisen jälkeen liikenteeseen (en enää muista), koska tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, lenkki tuntui ihan samalta kuin aina. En varmaan ollut vielä edes niin hereillä, että olisin huomannut mitään outoja tuntemuksia.
Lenkin jälkeen sitten kaurapuuroa nassuun. Mietin kyllä että kuinka nopeasti aamuaerobisen jälkeen on tarkoitus syödä, katkaiseeko syöminen rasvanpolton? Treenin jälkeen kuitenkin pitäisi syödä jotta palautuminen lähtee mukavasti käyntiin. Tein sitten sen ratkaisun että tein pienet venytykset ja kävin vielä suihkussa (tukanpesuineen) ennen aamupalaa, joten kyllä siinä varmaan semmoinen puolisen tuntia vierähti ennen kuin pääsin ruokapöytään.
Olen viime aikoina katsellut muutaman jakson Juttaa ja puolen vuoden superdieettiä motivointimielessä, sieltä varmaan on jäänyt takaraivoon kummittelemaan tuo aamuaerobinen. Myöskin siellä on joidenkin laihduttajien kohdalla suosittu niin sanottua tankkauspäivää kesken dieetin, eli päivää jolloin luvan kanssa mätetään naamaan hiilareita niin epäterveellisessä muodossa kuin suinkin huvittaa. Ilmeisesti sillä on tarkoitus aktivoida aineenvaihdunta uudelle vaihteelle, mutta voinen tässä vaiheessa todeta että ei tosiaankaan toimi minulla! Vaikka en kyllä sinänsä usko että tämä jumittaminen nyt enää johtuu viime lauantain herkuista, koska ne turbot sain jo karistettua kerran pois. Vaan eipä sillä mitään aineenvaihduntaa kiihdyttävääkään vaikutusta tunnu kohdallani olevan, kenties päinvastoin.
Tämä on taas niitä hetkiä kun kyseenalaistan koko vaa'alla käymisen, kun kuitenkin teen kaiken niin kuin pitää niin miksi kiusata itseään kummallisilla lukemilla joille ei löydy selitystä. Toisaalta, enpä olisi jaksanut millekään aamulenkille lähteä tai muutenkaan urheilla läheskään näin paljon kuin tällä viikolla olen tehnyt, jos ei olisi tätä taistelua vaakaa vastaan. Joten... vaa'alla käynti jatkukoon.
Nyt mietityttää että oliko kaloreiden pieni alentaminen huono veto tähän väliin, jos tämä jumitus johtuukin säästöliekistä... Vai onko tämä nyt vaan niitä mystisiä jumeja joita joskus tulee, koska kroppa ei olekaan kone ja toimi niin kuin minä määrään. Sellaisillehan ei mitään voi, paitsi jatkaa vain sitkeästi. Täytyy miettiä miten ensi viikolla etenen tämän projektin kanssa, ainakin uusi "tankkauspäivä" on tulossa (koska on tiedossa pienimuotoista juhlintaa). Siis enhän minä muuten, mutta kun Juttakin...
Itse käyn päivittäin vaa'alla, ja oma painoni nousi puoli kiloa kesken viikon. Se oli mielestäni outoa jo senkin takia, että olen syönyt saman määrän ja pelkkää pirtelöä. Kummallinen tyyppi tuo paino, se kun käyttäytyy välillä aivan miten sattuu! Ei sen aivoituksia voi ymmärtää.
VastaaPoistaAamuaerobisista on ollut aika paljon keskustelua niin puolesta kuin vastaankin. Molempiin liittyen olen lukenut hyviä perusteluja, enkä ole enää ollenkaan vakuuttunut siitä, että aamuaerobinen olisi kaiken hyvän alku ja juuri. Mutta en ole asiantuntija, tämä fiilis on vain jäänyt useista aihetta käsittelevistä keskusteluista. Mutta sellaisen seikan muistan, että puolen tunnin sisään suorituksesta pitäisi nauttia jotakin proteiinipitoista, mutta mitenköhän tarkkaa tuokin sitten on, mene ja tiedä.
Tässä vaiheessa olen itse lähinnä iloinen siitä, että itsensä saa liikkeelle. Voin sitten myöhemmin pureutua näihinkin asioihin tarkemmin. Sinä olet kyllä jo melkoinen kiitäjä sohvasovelluksinesi! :)