Ruokapäiväkirjaa ja pohdintaa

Rustailenpa tähän tämän päivän syömiset:

• Aamiainen: Kaksi pientä banaanilettua 
• Lounas: Jälkiuuniruisnappi oivariinilla ja 100g savulohta, kirsikkatomaatteja, porkkana
• Välipala: Nutrilett VLCD-suklaapirtelö 
• Päivällinen: ACKD Easy Diet ateriankorvikepatukka 
• Iltapala: Modifast suklaajuoma, porkkana

Kiloklubikin alkoi jälleen jenkkaamaan, joten laskeskelin päivän kalorit. Saldoksi tuli 1080 kcal.

Näin hienoa grafiikkaa Kiloklubi piirsi ravintoaineista

Ja sitten kommenttia perään: 

Nuo banaaniletut sisältävät tosiaan vain banaania ja kananmunia, mausteeksi laitoin vähän kanelia. Paistoin ihan voissa. Kahden banaanin ja kahden kananmunan taikinasta tuli viisi lettua, eli syömässäni kahden letun annoksessa oli vain n. 0,4 banaania ja 0,4 kananmunaa. Hifistelin nyt kunnolla ja punnitsin jopa paistamisessa käytetyn voin määrän. Letut olivat yllättävän hyviä, maistuivat tosi makeilta vaikka kaikki makeus oli peräisin banaanista. Luonnollisesti maistuivat myös hyvin banaanisille. Kahden letun jälkeen vatsa oli mukavan täysi, pitkästä aikaa tiesti syöneensä! Bonuksena lapsellekin maistui tämä herkkuaamupala.

Näitä lettusia tuntuvat toiset rakastavan ja toiset inhoavan, luulen että lopputulemaan vaikuttaa tässä tapauksessa lähinnä ennakko-odotukset (siis jos oletetaan että ylipäänsä pitää banaanista kun lähtee näitä kokeilemaan). Eiväthän nämä sama asia ole kuin tavalliset räiskäleet, mutta jos hakee kelpo korviketta makeanhimoon niin sanoisin että täysi kymppi.

Lounaaksi päällystin pienen jälkiuuniruisnapin lämminsavulohella. Tuo lohi on oikeastaan ainoa sellainen asia, joka yksittäisistä ruoka-aineista pyöri vähän enemmän päässä, kun täysnutrasin. Sillä liikenteeseen siis. Alle rouskuttelin porkkanan, ja vajaat 100 g kirsikkatomaatteja. Kun olin tämän satsin syönyt, ja vielä juonut paria lasia vettä päälle, olin kyllä TODELLA kylläinen. Ehkäpä vähän vähempikin määrä savulohta olisi riittänyt, tai vaikka vain toinen puolikas ruisnapista. Ei tuolla määrällä tietysti mihinkään ähkyyn pääse, mutta en missään nimessä halua venyttää vatsalaukkua milliäkään, juuri kun olen saanut sen nutreilla kutistettua.

Kolmen tunnin kuluttua lounaasta en edes ollut vielä juurikaan nälkäinen. Tuntui hassulta alkaa sheikkailemaan Nutrilettia ilman nälän tunnetta, kun tähän asti olen nutriaikaan ollut suorastaan nälkään kuolemaisillani. Olen vakaasti päättänyt opetella viiden aterian päivärytmin, joten halusin pitää siitä kiinni. Tämähän se tavoite juuri on, opetella syömään niin vähän kerrallaan että pieni nälkä ehtisi tulla ennen seuraavaa ateriaa. Siten ehkä pysyy mielessä, että maailmasta ei ruoka lopu vaikka sitä ei kerralla ahtaisi sisäänsä määrättömästi. 

Illalla sitten tuttu nutrausnälkä oli jälleen seuralaisena, kun ateriaväli hieman venähti kun viiletin ympäri kyliä. Patukkaa oli kylläkin mukana, mutta vain yksi. Pitää miettiä olisiko ne kaksi ateriaa järkevämpää jakaa pitkin päivää, olen syönyt ne nyt aamupainotteisesti koska aina sanotaan että aamiainen ja lounas olisi ne tärkeimmät ateriat, ja jos niillä tankkaa hyvin niin illalla ei välttämättä mässyhimo niin iskekään. Itsehän olen ollut aina enemmän iltapainotteinen syöjä. Laihduttaessakin mielelläni säästänyt niitä kaloreita sinne iltaan, joilloin ne mieliteot usein iskevät. Ehkä jopa skipannut kokonaan aamupalan tai lounaan laihtuminen mielessä. Koska en tähän mennessä ole onnistunut näiden kilojen laihdutuksessa, ajattelin nyt kokeilla ihan erilaista lähestymistapaa.

Olen kuullut että joillain on käynyt niin, että vaikka nutraamalla olisi saanut hyvin muutaman kilon pois, ne tulevat samantien takaisin kun aloittaa taas kiinteän ruoan syömisen, vaikka kuinka söisi kevyttä dieettisapuskaa. Sama pelko perseessä täälläkin. Pelkään että kroppa jotenkin jumahtaa, ja alkaa varastoimaan ihan kaiken nyt kun sitä ruokaa taas saa, vaikkakin sitä saisi vaan 1000 kilokalorin verran päivässä. Ja pelkään että kaikki se neste mikä poistui, tulee takaisin kevyestä syömisestä huolimatta. Kaiken tuon välttämiseksi yritänkin nyt huijata tätä kroppaani hivuttamalla kalorimääriä pikkuhiljaa ylöspäin, jospa elimistö tottuisi siinä mukana. No ei auta kun toivoa parasta, lähipäivät ja -viikothan sen näyttää, kuinka tässä käy. 

Onneksi on positiivisiakin esimerkkejä, kuten Kurvit kunnossa -blogin Sanni! Kannattaa käydä lueskelemassa jos kaipaa tsemppiä nutraukseen.