maanantai 18. elokuuta 2014

Kaksi viikkoa takana, loppuelämä edessä!

Kolmas viikko starttasi laihdutuksen saralla, ja sen kunniaksi otin maanantaipainon: 78,1 kg!!! Perjantaista siis kadonnut yli kilo, uskomatonta. Olen todella tyytyväinen, ei minulla laihdutus ole koskaan onnistunut näin hyvin! Pakko myöntää että tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti olen pitänyt huolta ateriarytmistä, kuidunsaannista ja puputtanut myös sitä pupunruokaa. 

Kaloreita laskiessa on niin helppo hairahtua epäterveellisille tavoille, syödä vaikka mäkkärin tuplaajuustoateria koska se mahtuu kaloreihin, ja sitten kerran pari päivässä lisäksi jotain muuta. Vaikka sen kuinka pitäisi olla niin, että syömällä vähemmän kuin kuluttaa laihtuu, niin pakko se on uskoa että kroppa ei ole mikään kone, ja monet muutkin seikat vaikuttavat, kuten säästöliekin muodostuminen. Tai ainakaan sillä tyylillä ei tule opeteltua niitä oikeasti terveellisempiä ruokailutapoja, joilla saavutetut tulokset myös säilyvät!

Tällä viikolla tulee eteen tämän laihdutusrupeaman ensimmäin erikoistilanne, eräät kakku&kahvi-tyyliset juhlat. Täytyy miettiä miten sen hoidan, herkuttelenko hieman luvan kanssa vai jätänkö kaikki epäterveellisyydet väliin. Toinen erikoistilanne on sitten tiedossa syyskuun alussa näillä näkymin, ja tällöin on kyseessä vähän kosteampi illanvietto. Silloin annan itselleni luvan herkutella ja juoda kuohuviiniä hyvällä omalla tunnolla, mutta toki kohtuudella. Tätä projektia on siinä vaiheessa takana jo nelisen viikkoa, joten eiköhän se rutiini löydy taas helposti yhden juhlaillan jälkeen, näin uskon.

Satunnaiset herkuttelut kuuluvat elämään myös hoikkana, mutta siinä on myös oiva keino huijata itseään. "Ihan hyvin voin ostaa nyt suklaapatukan, eihän ollut tarkoitus kieltää itseltäni kokonaan mitään vaan opetella kohtuutta". "Miksi en ottaisi munkkia kahvin kanssa, ravintolapäivä on vain kerran vuodessa, ei siitä tapaa pääse tulemaan". Nämä ovat kyllä ihan valideja pointteja, mutta jos joka päivä ujuttaa ruokalistalleen jotain ekstraa "normaalielämän" varjolla, niin hups keikkaa eipä sitä pitkään enää vaaka näytäkkään alenevia lukuja.

Joillain tuntuu toimivan hyvin "yksi pieni herkku päivässä" -periaate, esim. pätkis tai pari turkinpippuria. Kaloreitahan noista ei tule mahdottomasti, vaan noiden päälle saa kyllä syödä terveellistä ruokaakin riittämiin. Omalta kohdaltani haluaisin kuitenkin katkaista herkkujensyöntiputken, joten jätän nämä pienetkin herkut nyt alkuun pois. Makeanhimoa minulla ei ole ollut lainkaan, mikä johtuu varmaan noista makeista nutreista. Kyllähän minä sitä minttusuklaan korviketta pistelen suuhuni harva se päivä, joten sinällää herkuttomuus (tai varsinkaan sokerittomuus) ei ehkä ihan 100 % toteudu. Minulle tuntuu kuitenkin sopivan hyvin tämä tyyli, joten näillä mennään jatkossakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti