Teinpä matkan menneisyyteen valokuvien avulla. Nykyään se on niin helppoa kun voi vain klikata koneelta kuvatiedostoja auki. Luulin että painoni on koko aikuisiän seilannut 65-69 kilon välimaastossa (aikana ennen lasta siis), mutta valokuvista muistui mieleeni että kesään 2005 asti olenkin ollut hoikempi. Epäilemättä olen jojoillut silloinkin ahkerasti painoni kanssa, mutta muistelen että alimmillaan paino olisi ollut kaksikymppisenä jotain 55-57 kilon luokkaa, ylimmilläänkin maksimissaan jotain 64 kg. Keijukaissarjalainen siis, vaikka omasta mielestäni läski silloinkin.
Nyt kun katson tuon ajan valokuvia niin näytin tosi hyvältä. Ihan siis objektiivisestikin ajateltuna, eikä vain siinä mielessä että "tässä tilassa kelpuuttaisin vaikka tuonkin". Nyt se kroppa ei näytä enää edes yhtään tutulta, enhän muistanut tuollaista omistaneenikaan. Harmi ettei siitä silloin osannut nauttia, vaan koko ajan piti kuitenkin olla dieetillä koska oli niin lihava.
Syksyllä 2005 olen näköjään lihonut sitten jonkin verran, ja siitä eteenpäin aina raskauteen asti painoni seilasi 66-70 kilon välillä. Tämä kroppa näyttää valokuvissa jo tutulta. Pääni sisällä taidan edelleen näyttää tältä, vaikka peili ja vaaka huutavat kilpaa muuta. Siksipä näissä kuvissa en omiin silmiini näytä edes kovin hoikalta, vaikka olenkin 10-15 kiloa nykyistä pienempi. Olen lukenut suuren kilomäärän laihduttaneiden kokemuksia siitä, miten pää ei pysy muutoksessa mukana, vaan pelistä näkyy edelleen se sama lihava ihminen kuin aikaisemminkin, vaikka totuus on toinen. Noh, toimiipa se näköjään toisinkin päin.
Ajalla ennen raskautta 69 kiloa oli jo se kauhun luku, tuota seitsemänkymppistä en muista juuri vaa'alla nähneenikään. Raskauden myötä paino toki nousi, mutta synnytyksen jälkeen imetyksen avustuksella kävin alimmillaan 74 kilossa viime kesänä. Syksyn ja talven aikana vaaka vilautteli 78-alkuisia lukuja, josta kaloreita laskemalla muutamaan otteeseen sain pari kiloa pois. Aina ne kilot vaan tulivat takaisin. Ja löysissä vilpoisissa kesämekoissa hyppiessäni olen onnistunut sitten kerryttämään vielä huomattavan määrän kesäkiloja! Tässä helteessä sitä onnistuu lihottamaan itsensä huomaamatta, kun trikoomekkoset ja joustavavyötäröiset kellohameet eivät paljasta karua totuutta (kyllä, pukeudun näin vaikka olen läski!). Sen sijaan caprihousut, joihin vielä alkukesästä tarvitsin vyön, saavat nyt aikaan ihan uudenlaisia vararenkaita vyötärölle. Sentään nappi menee vielä kiinni.
Uskomatonta miten helppoa on lihoa, verrattuna siihen miten hankalaa kerätyt kilot on karistaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti