Peilissä näkyy hieman kaventunut olemus. Aamulla herätessä varsinkin tuntuu kovinkin hoikistuneelta, ja sama olo saattaa jatkua päivän mikäli pitäytyy niissä hellemekkosissa. Koska onhan tässä nyt selvästi saatu turvotukset karistettua, ehkä jokunen gramma läskiäkin?
Totuuden paljastavat sitten edelleen ne housut. Eivät mahdu mukavasti päälle, tai ainakin tarvitsevat toooosi löysän paidan kaverikseen. En siis vielä ole edes alkukesän mitoissa. Tästä päästäänkin sujuvasti niihin makkaroihin. Ja nyt ei puhuta grillimakkaroista!
Istuessa vaivaa mahamakkarat. Varsinkin se kolmesta makkarasta pienin tuossa rintojen alla tekee istumisen tukalaksi. Kävellessä taas vaivaa selkä. Oikeasti, kun yritän seistä ja kävellä mahdollisimman ryhdikkäästi, mahamakkarat silenevät mutta vastaavasti tuntuu etteivät selkämakkarat mahdu olemaan. Yläselän läskit törmää jekkakahvoihin, tömps. (Ja ei edes aloiteta siitä kuinka sisäreidet hinkkautuvat kipeästi yhteen helmojen alla nihkeällä hellekelillä.)
Tuon pienimmän mahamakkaran rintojen alle muistan ilmaantuneen kerran entisessäkin elämässä (siis ajalla ennen raskauden alkua), kiloja oli silloin päässyt kertymään se 69-70. Reippaasti siis kuusikymppisten puolelle olisi päästävä jotta siitä pääsen eroon. Selkämakkaroita en muista ikinä aikaisemmin tunteneeni, joskus korkeintaan olen järkyttynyt näystä rintsikkaostoksilla sovituskopissa selän puolen peiliin katsoessa, mutta haitta on ollut ainoastaan esteettinen.
Olo on näissä mitoissa niin tukala, että muutosta on tultava, ja onneksi olen sitä nyt tuleekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti