Normaalielämän sovittaminen laihdutukseen on tuntunut välillä haastavalta. Nutrausviikolla en tarkoituksella sopinut oikein mitään menoja, koska tuntui siltä etten missä tahansa seurassa kehtaisi alkaa nestemäiselle lounalle. Hoitovapaalla ollessa ei sentään ole työkavereita tyrkyttämässä palaveripullaa. Mökkihöperyys vaan alkaa vaivata, jos kökkii aina vaan kotona.
Tällä viikolla ollaan sitten treffailtu kavereita kaupungilla ja kotona. Olen onnistunut välttämään sudenkuopat sekä syömisissä että juomisissa, mutta välillä on haastavaa. Suurimmalle osalle kehtaan kertoa sen verran että tarkkailen syömisiä, joten se vähän helpottaa tilannetta ja säästää pullanmussutukselta/ siiderituopilliselta. Laihdutuspirtelöt sen sijaan herättäisivät varmaan niin paljon ihmetystä, etten jaksaisi alkaa selittelemään. Ärsyttää miten jotkut tekevät toisen syömisistä/ syömättä jättämisestä niin suuren numeron. On jokaisen oma asia mitä syö ja milloin.
Tänään olen sopinut lounastreffit meille kotiin, ajattelin tehdä meille jonkin ruokaisan salaatin. Saa nähdä mitä sen jälkeen, jos vierailusta tulee pitkä. Söin jo aamiaisen, joten lounaan jälkeen minulle on tiedossa vain nutreja. Tässäpä taas tilaisuus opetella uutta elämää. Ruokailuajoistakin on vaikea pitää kiinni vieraiden kanssa, nytkin lounasaikani jo vilahti ohi eikä syömäseuraa näy eikä kuulu. Rouskutin sitten pari porkkanaa välipalaksi, jospa se pitäisi aineenvaihdunnan liikkeessä vaikka kurniva vatsa ei ihan tyytyväiseksi tullutkaan. Opettelua ja säätämistä tämä on, en kuitenkaan voi pelkässä laihdutuskuplassakaan elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti